Itse olen pohtinut, mikä on optimaalinen määrä osakkeita salkussa, ja mikä tulisi olla kunkin osakkeen paino. Keskeinen kysymys on, pitäisikö osakesalkku muodostua muutamasta sijoittajan hyvin tuntemasta yhtiöstä vai tulisiko salkku hajauttaa tasaisesti useaan yhtiöön.

Esimerkiksi Warren Buffet uskoo keskitettyyn salkkuun. Tämän filosofian mukaan sijoittajan tulisi hankkia 5-10 hyvää osaketta, jotka hän uskoo performoivan selvästi markkinoita paremmin. Ajatus on se, että kannattaa omistaa muutama erinomainen yhtiö, jonka toiminnan ymmärtää hyvin. Ei siis sataa keskiverto pumppua, josta kustakin on vain pintapuolinen käsitys. Itse en kuitenkaan usko, että keskitetty salkku olisi piensijoittajan kannalta paras ratkaisu. Se millä tasolla Buffet tai vaikka osakkeisiin sijoittaja suuri rahasto pystyy tutustumaan kohdeyhtiöön, ei kerta kaikkiaan ole mahdollista piensijoittajalle. Buffet pystyy teettämään erinäisiä markkinatutkimuksia ja pääse todennäköisesti tapaamaan pörssiyhtiön johtoa. Näiden menetelmien avulla päästään sijoituskohteen toiminnan ymmärtämisessä tasolla, jota piensijoittajan on mahdotonta saavuttaa. Käytännössä piensijoittajalla ei ole mahdollista saada audienssia johdon kanssa tai aikaa itse tehdä tutkimusta (esim. haastatella kohdeyhtiön asiakkaita, tavarantoimittajia, toimialan erikoisasiantuntijoita tai entisiä työntekijöitä).

Hajauttamiseen vaikuttavia tekijöitä, joiden ajatus on poimittu pitkälti Philip A. Fisherin kirjasta Common Stocks and Uncommon Profits:

Miten paljon yhtiön ”sisällä” tapahtuu itsessään hajautusta? Mitä useammalta toimialalta tai maantieteelliseltä alueelta yhtiön kokonaisliikevaihto syntyy, sitä enemmän yhtiö tuo hajautusta salkkuun. Pienyhtiöihin sijoittajan tulisi hajauttaa enemmän salkkua, sillä tyypillisesti ne toimivat rajatulla maantieteellisellä alueella ja / tai niiden tuotteiden kysyntä on riippuvaisesta ainoastaan muutaman loppuasiakkaan kehityksestä. Vastaavasti markkina-arvoltaan ison kokoluokan yhtiöt tarjoavat tuotteita globaalisti useille eri segmentille. Näin ollen yhtiön sisäiset tekijät puoltavat sitä, että pieneen kokoluokkaan sijoittavan tulisi hajauttaa salkkuaan enemmän.
Kuinka paljon salkku on keskittynyt toimialaan tai maantieteelliselle alueelle? Vastaava analogia pätee mielestäni myös osakesalkun sisällä. Sinänsä osakkeiden lukumäärällä ei ole väliä vaan siitä, miten salkun arvo jakaantuu prosentuaalisesti. Pyrin siihen, että osakkeet olisivat mahdollisimman erilaisilta toimioloilta, ja että niiden kotimaa (pääasiallinen liikevaihdon lähde) jakaantuisi mahdollisimman paljon (tässä tietysti rajoituksena IB ja Nordnetin tuotevalikoimaan kuuluvat pörssit). Kohdemaan lisäksi pyrin tarkkailemaan sitä, että kaupankäyntivaluutat jakaantuisivat mahdollisimman paljon.
Markkinariskiä voi yrittää edes jotenkin älyllisesti hallita sijoittamalla joka kuukausi vähän kerralla mieluiten markkinadippeihin. Tästä syystä minulla on ehkä liiankin suuri sotakassa suhteessa salkun kokoon.

70-luvulla Lawrence Fisherin ja James H. Lorien klassikkotutkimuksen mukaan 30 osakkeella saavutetaan 95% hajautusvaikutus, jos kaikki NYSEn osakkeet sisältävällä salkulla saadaan 100% hajautus. Mitä tulos ikinä tarkoittaakaan käytännössä mutta musta 30 osaketta kuulostaa jotenkin hyvältä määrältä. Jos salkussa olevien osakkeiden lukumäärä ylittää tämän selvästi, on niiden seuraaminen melko työlästä. Toisaalta oma strategiassani small cap .yhtiöt muodostavat merkittävän osan salkun allokaatiosta, niin määrä ei voi olla kovin paljon 30 alhaisempi yllä mainituin perusteluin. Toisaalta muutaman osakkeen omistaminen olisi vähän tylsää. Kun omistaa useamman, niin on useampi tilaisuus kaupankäyntiin.

Salkun hajauttaminen

Toimiala

Portfolion hajauttamisella toimialan suhteen tavoitellaan salkkuyhtiöiden välisen korrelaation vähentämistä. Esimerkiksi taloudelliset suhdanteet vaikuttavat yhtiöihin eri tavalla. YIT:n osakekurssi nousee voimakkaasti noususuhdanteen aikana rakentamisaktiviteetin vilkastumisen myötä. Vastaavasti Orionin lääkkeiden kysyntään taloudellisten suhdanteiden ei juuri pitäisi vaikuttaa. Hajauttamisen lisäksi yhtiöiden ryhmitteleminen toimialoihin mahdollistaa näkemyksen ottamisen salkun toimialakohtaisia painoja muuntelemalla. Esimerkiksi uskomalla laskusuhdanteen alkamiseen kannattaa painottaa salkussa defensiivisiä osakkeita.

Käytän toimialakohtaisessa luokittelussa Morningstaria, joka listaa yhtiöt hierarkisesti kolmessa tasolla. Ylätasolla on Super sektorit. Ne muodostuvat sektoreista/toimialoista. Vastaavasti alatasolla on vielä useita toimialaryhmiä, jotka kuuluva tiettyyn sektoriin.

Cyclical

Yleistaloudellinen kehitys vaikuttaa merkittävästi syklisen sektorin yhtiöihin. Näiden beta-kerroin ylittää tyypillisesti yhden. Syklisen sektorin toimialoja ovat

Basic Materials, Consumer Cyclical ja Financial Services

Defensive

Defensiivisella toimialla olevat yhtiöt ovat yleensä immuuneja taloudellisille suhdanteille. Yhtiöiden palveluja ja tuotteita käytetään niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Osakkeiden beta-kerroin on yleensä alle yhden. Defensiivisen sektorin toimialoja ovat

Consumer Defensive, Healthcare ja Utilities

Sensitive

Herkän sektorin yhtiöt sijoittuvat defensiivisen sekä syklisen sektorin välimaastoon. Osakkeiden beta-kerroin on yleensä lähellä yhtä. Herkän sektorin toimialoja ovat

Communication Services, Energy, Industrials ja Technology

Maantiede

Maantiellinen hajauttamiseen on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin ainakin teoriaan mukaan rahoitusmarkkinoiden tai pörssien pitäisi edetä vauhtiin eri maissa, minkä vuoksi eri alueiden pörsseistä ostettujen osakkeiden välinen korrelaatio ei ole niin vahvaa verrattuna saman pörssin osakkeiden korrelaatioon. Tämä on siis vain teoriassa. Yhtiötasolla monet suomalaiset firmat toimivat jo globaalisti, joten hajauttaminen on osin sisäänrakennettu valmiiksi osakkeisiin. Tämä selittää Helsingin pörssin nousun, vaikka Suomen taloudella menee heikosti. Yhtä kaikki salkun maantieteellinen hajauttaminen ainakin varmistaa sen, että sijoitukset eivät lepää yhden alueen taloudellisen kehityksen varassa.

Toiseksi maantieteellinen hajauttaminen mahdollistaa sijoitusuniversumin laajentaminen. Hyvien sijoituskohteiden löytäminen on siten entistä todennäköisempää.

Valuutat

Valuutat liittyvät vähän samaan asiaan kuin maantieteellinen hajauttaminen. Valuuttaposition säätö mahdollistaa pienen valuuttakauppavoiton tekemisen mielestäni suhteellisen pienellä riskillä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että vaihdan euron kohdevaluutaksi ajallisesti ennen tai jälkeen varsinaista vieraassa valuutassa tapahtuvaa osakeostoa. IB:llä negatiivinen valuuttatili ei minusta ole ollut ongelma matalan korkotason vuoksi, mikä mahdollista suotuisan kurssitason odottamisen.

Salkun keskittyminen

70-luvulla Lawrence Fisherin ja James H. Lorien klassikkotutkimuksen mukaan 30 osakkeella saavutetaan 95% hajautusvaikutus, jos kaikki NYSEn osakkeet sisältävällä salkulla saadaan 100% hajautus. Mitä tulos ikinä tarkoittaakaan käytännössä mutta 30 osaketta kuulostaa hyvältä määrältä. Jos salkussa olevien osakkeiden lukumäärä ylittää tämän selvästi, on niiden seuraaminen melko työlästä. Jos joskus saan muodostettua 30 osakkeen salkun, niin yhden osakkeen paino ei saisi ylittää 10 prosenttia liian suuren osakekeskittymän välttämiseksi. Lisäksi viisi suurinta osaketta ei saisi muodostaa liian suurta osuutta salkusta. Keskittymän tunnistamiseksi pyrin esittämään viiden suurimman osakkeen painon koko salkusta.

Ajallinen hajauttaminen

Sijoitusten ostohetket kannattaa hajauttaa ajallisesti samalla tavalla kuin salkun sisältö maantieteen ja toimialan perusteella. Markkina-ajoitus on luonnollisesti vaikea haaste. Sijoittamisen ikivihreät neuvot, kuten osta halvalla ja myy kalliilla tai osta veren virratessa kaduilla, eivät käytännössä kerro mitään ajoittamisen onnistumisessa.

Voisiko kuitenkin olla järjestelmä, jota orjallisesti noudattamalla osakkeita saisi ostettua halvalla? Omaan ajatteluun järkevältä kuulosti systeemi, jossa sijoitusten ostohetki ajoitetaan VIX:in ollessa teknisen analyysin perusteella yliostettu. Tyypillisesti RSI on lähellä 70, VIXin arvo on lähellä tai yli 30 ja Bollinger Bandsin yläkäyrällä. Todellisessa elämässä tällöin ollaan tyypillisesti markkinatilanteessa, jossa veri virtaa kaduilla. Voin jo nyt kertoa, mitä tulee tapahtumaan: osakekurssit syöksyvät voimakkaasti, Kauppalehden otsikossa on Marc Faberin ennustukset ja sen hetkistä tilannetta verrataan vuoteen Wall Streetin romahdukseen 1929 tai finanssikriisin 2008. Tällöin pitää vaan kärsivällisesti seurata VIXiä ja systeemin mukaan ajoittaa ostohetki raja-arvojen ylittäessä.

Yllä kuvattu ajallinen hajauttamisen strategian on vähän tylsä, sillä kaupankäynti aktiviteetti on vähäistä ja ostohetkien välinen ajanjakso saattaa venyä pitkäksi. Systeemissä ostohetkien välissä on tarkoitus säästää ja kerryttää sotakassaa seuraa markkinaromahdusta varten. Tällöin säästömäärää pystyy myös säätämään oman elämän tilanteen mukaan. Odotteluajan voi käyttää hyväksi uusien sijoituskohteiden etsintään tai tehdä ihan jotain muuta kuin miettiä sijoittamista.

Yhteenvetona VIXiin perustuva sijoittamisen ajallisen hajauttamisen systeemi menee yksinkertaisuudessaan seuraavasti:

Osta osakkeita, kun VIX on teknisen analyysin perusteella yliostettu. Tyypillisesti RSI on lähellä 70, VIXin arvo on lähellä tai yli 30 ja Bollinger Bandsin yläkäyrällä.
Säästä ja etsi uusia sijoituskohteita, kun VIXin kehitys rauhoittuu.

Alla vielä graafisesti esitetty vastaava tilanne.

VIX_strategia

Lopuksi VIXiin perustuva malli vaikuttaisi soveltuvan hyvin nykyiseen markkinatilanteessa, jossa kurssinousu on jatkunut jo 7 vuotta ja volatiteetti on hyvin voimakasta. Selvää on, että 2011 – 2014 välillä kurssien mennessä vain ylöspäin malli ei olisi luonut hirveästi ostopaikkoja.