Tuottojen kannalta 2021 oli erinomainen. Globaalin talouden kasvu paransi laaja-alaisesti yhtiöiden tuloksia ja samaan aikaan keskuspankit jatkoivat löysää rahapolitiikkaansa. Melkein kaikkien yhtiöiden osakekurssit nousivat, tai kääntäen huonoja sijoituksia oli erittäin vaikea tehdä. Edes omikronista johtuneet yhteiskunnan rajoitukset tai Kiinan kiinteistömarkkinan ongelmat eivät riittäneet pysäyttämään positiivista momentumia.
Kurssinousu tarttui viime vuonna (pitkän odotuksen jälkeen) myös arvo-osakkeisiin, jotka muodostavat salkustani suuren osan. Samaan aikaan salkkuni tuottoa paransi euron heikentyminen USD:hen ja CAD:iin nähden. Jälkeenpäin mietittynä 20 % vuotuinen kasvu (kuvassa Consolidated) vaikuttaa hurjalta, mikä tuskin toistuu kovin usein. Ajatus on kuitenkin pitää salkun riskiprofiili keskimääristä matalampana. S&P500 (kuvassa SPXTR) nousi melkein 27 %, niin oma salkkuni ei ihan tähän päässyt. Toki olen tietoisesti välttänyt sijoittamasta suurin teknologiayhtiöihin, jotka ovat ajaneet yleisindeksin vahvaa kehitystä.
Viime vuotta väritti yrityskauppa-aktiviteetin selkeä vilkastuminen, mikä aiheutti ylimääräistä kiertoa salkkuuni. Jotenkin olin kuvitellut, että isot yritykset ovat delistaukselta suojassa. Maailmassa tuntuu olevan rahaa nyt tarjolla miljardikaupalla. Huonoista sijoituksista Amaysim ja Brookfield Property Partners ostettiin pois pörssistä, mikä sinänsä positiivinen asia. Negatiivisena asiana, että pari salkkuuni hyvin istunutta yhtiötä Spark Infrastructure Group sekä ICA joutuvat myös oston kohteiksi.
Ensi vuonna on tiedossa spin-offeja, kun ainakin AT&T ja J&J:n ovat ilmoittaneet jakautumisista. Henkilökohtaisesti en pidä tämän tyyppisistä järjestelyistä, sillä niistä saattaa tulla ylimääräistä vaivaa. Toiseksi ei ole aina aikaa tai kiinnostusta perehtyä, mitä jakautumistilanteessa kannattaisi tehdä.
2021 panostin sijoittamisessa myös vastuullisuuteen, vaikka puhtaasti riski-tuotto-suhde niissä ei mielestäni ole paras mahdollinen. Se tuntuu oikealta tavalta edetä. Ensisijaisesti tämä on tarkoittanut panostamista uusiutuvaa energiaa tuottaviin yhtiöihin. Näiden suhteellinen osuus portfolioni painosta on noussut korkeaksi. Tämän keskittymäriskin olen ollut valmis ottamaan. Toiseksi olen pyrkinyt välttämään sijoittamista niihin yhtiöihin, joiden olen kokenut vievän ihmiskunnan kehitystä väärään suuntaan.
Osakesäästäjälle markkinanousu ei ole vain positiivinen asia
Sinänsä salkun performanssi ei ole se ”juttu”. Kurssinousu on hienoa, mutta entä sitten? En ole realisoimassa salkkuani tai tekemässä isompaa muutosta allokaatioon. Osakkeiden vahvan performanssin huono puoli on siinä, että hyvät niistä maksavat nousun jälkeen enemmän. Tämän huomaa, kun sijoittaa uutta pääomaa. Itse pyrin säästämään osakkeisiin joka kuukausi, minkä vuoksi uutta sijoitettavaa pitäisi keksiä jatkuvasti. Pahaltahan se tuntuu ostaa uutena jotain, jonka hinta oli vielä hetki sitten 20 % alhaisempi.
Toinen kurssinousun negatiivinen asia, että yhtiöiden osinko-% ovat laskeneet todella alas. Microsoft on laatuyhtiö ja osinkovirta käytännössä pomminvarmaa. Mutta 0,81% osinkotuottoprosentilla saa olla jo miehekkäät pääomat, jotta saatu euromääräinen osinko olisi edes jotenkin relevantti. Kurssinousu on tehnyt laadukkaiden ja edes jotain tuottavien osinko-osakkeiden löytämisestä erittäin vaikeaa. Hyvien sijoitusideoiden puuttumisella on ollut itselleni jopa vähän lamaannuttava vaikutus. Kun en mitään hyviä ideoita keksinyt, niin vanhan kierrätys tuntui oikealta. Vuoden aikana tein pieniä lisäostoksia nykyisiin salkkuyhtiöihini, jotka olen kertaalleen hyväksi havainnut.
Osinkosijoittajan mindsetistä
Luin loppuvuonna The Gap and Gain nimistä kirjaa. Tiivistetysti teoksen keskeisenä ideana on katsella mennyttä ja tarkastella sitä, mitä on saavuttanut (GAIN) tähän mennessä matkalla kohti tavoitetta. Vastakohtana tälle on ”sit ku” elämä. Nykyhetken ja tavoitellun tilan välissä on etäisyyttä (GAP), jonka ihminen pystyy vain näkemään. Koska ihminen miettii vain tulevaa ja peilaa nykyistä tilaansa siihen, tästä hetkestä nauttiminen on vaikeaa. Toinen ongelma ”sit ku” elämässä on se, että tavoite on liikkuva käsite. Se mitä alun perin halusin, ei riitä mihinkään. Aina tulee uusi vielä korkeampi vuori, mitä pitää kiivetä.
GAP/GAIN-malli soveltuu sinänsä hyvin sijoittamiseen. Osakesäästämisessä on helppo luisua GAP-tyyppisen ajatteluun. Sit kun saavutan 1000 tuhannen euron kuukausittaisen osinkovirran, voin alkaa viettää taloudellisesti riippumatonta elämää. Elän 10 vuotta hirveän säästeliäästi kieltäytymällä monesta kokemuksesta. Lopulta pääsen 1000 euron tavoitteeseen, vain huomatakseni ettei 1000 euroa riitä mihinkään esimerkiksi inflaation takia. Pitää olla 2000 euroa kuukaudessa ja taas sama kurja elämä jatkuu.
GAIN-tyyppisessä ajattelussa nykyhetkeä tulisi peilata menneeseen ja katsoa, mitä on vuoden aikana saavuttanut ja iloita siitä. Kasvavalla trendillä oleva osinkovirta on lopulta tärkeämpää kuin jonkin tietyn absoluuttisen osinkotason saavuttaminen. Osinkotaulun päivittäminen konkretisoi vuotuisen edistykseni tällä matkalla, mikä kannustaa jatkamaan osinkosijoittamisen tiellä. Taas tuli 500 euroa passiivista tuloa vuodessa lisää!
Osinkotaulu
Yhtiöiden maksaman osinkovirran näkeminen laittaa miettimään, pitäisikö tehdä jotain toisin. Onko salkussa yhtiö, joka pitäisi myydä? Tällä hetkellä kaikki salkkuni yhtiöt generoivat osinkovirtaa eli ansaitsevat paikkansa osinkotaulussa. 2020 salkussani oli pari yhtiötä, jotka eivät performoineet. Amaysimin myin ostotarjouksen jälkeen. Nordeaa ei onneksi tarvinnut myydä, kun pankki palasi ruhtinaalliseksi osinkokoneeksi.
Minkä tyyppisiä yhtiöitä hankkisin lisää? Salkussani on tällä hetkellä 35 osaketta, minkä vuoksi uusien osakkeiden lisäämisellä on enää rajallinen hajautushyöty. Lisäksi veroilmoituksen täyttäminen on yksi painajainen, kun salkun koko on hyvin suuri. Nämä rajaavat halua rakentaa mitään sadan yhtiön salkkua. Hyvältä tuntuva koko voisi olla noin 50 osaketta, joten täysin uusien osakkeiden haalimiseen kasvuvaraa on enää vähän. Tämä kannustaa tekemään pieniä lisäostoja nykyisiin positioihin aina markkinoiden laskiessa.
Ostohinnoilla laskettuna ulkomaille maksettujen verojen jälkeen salkun osinkotuotto-% oli noin 4 %. Tuo lukema tuntuu jotenkin hyvältä kompromissilta, jonka yritän säilyttää. Taso on riittävän suuri, että pääomilla saa edes jotain kouriintuntuvaa euromääräistä kassavirtaa. Toisaalta se on riittävän pieni, että salkkuun mahtuu merkittävässä määrin myös osinkoaan kasvattaviaan yhtiöitä, joilla on alhainen osinko-%.