Kirja-arvostelu: Lifecycle Investing – vivuta nuorena!

04/03/2016

Kirjan sanoma on yksinkertainen ja mielestäni vähän vaarallinen. Kirjoittajat Ian Ayres ja Barry Nalebuff kehottavat sijoittamaan nuorena runsaalla velkavivulla. Tämän radikaalin idean taustalla on se, että sijoittamista pitäisi pystyä hajauttaa paremmin vuosien ylitse. Nuorempana sijoitettavaa varallisuutta on vaan niukemman puoleisesti, mikä muodostaa ongelman. Tyypillisestihän palkkakertymä tuppaa painottumaan työuran loppupuolella. Ottamalla sijoitusvelkaa nuorena ja deleveroimalla sitten vanhemmalla iällä saavutetaan sijoittajan koko elinikä laskettuna parempi tuotto pienemmällä riskillä. Velkarahalla siis pystyy sijoittamaan nuorena jo niitä varoja, joita ansaitaan pitkin työuraa.

Elinkaari-investoinnissa huomioidaan myös sijoitusten riskiprofiilin muutos. Osakkeiden paino vähenee ja vastaavasti kiinteää kuponkikorkoa maksavien joukkovelkakirjojen paino kasvaa iän karttuessa. Kirjoittajat jakavat lifecycle-strategian kolmeen vaiheeseen:

Vaihe 1: ensimmäiset kymmenen vuotta työelämässä eläkesäästöt on vivutettu 2:1. Luku tarkoittaa, että 92 k€ säästöillä tehdään 184 k€ sijoitukset.

Vaihe 2: noin 55 vuoteen saakka sijoitusten vipua aletaan tasaisesti vähentää, kunnes salkku on täysin vivuttamaton.   Osakepaino pysyy edelleen 100 prosentissa.

Vaihe 3: kestää eläkeikään saakka. Salkun osakepaino laskee noin 40 prosenttiin ja tilalle otetaan valtioiden ja yritysten joukkovelkakirjoja.         

Kirja pyörii erinäisten laskelmin ja perusteluin yllä kuvatun teeman ympärillä. Lisäksi teoksesta löytyy tarkemmat ohjeet strategian toteuttamiseen.    

Kirjan idea herätti ainakin itsellä ajatuksia. Onko maltillisella velalla sijoittaminen todella niin riskistä, kuin olen kuvitellut? Toisaalta ajatus sijoitussalkun tuplaamisesta velkarahalla kuulosti melko järeältä. Markkinaromahduksen ajoittuminen sijoitushorisontilla vaikuttaa todennäköiseltä. Samaan aikaan velkarahoituksen osuus salkussa säilyy strategiaa noudattamalla korkella hyvin pitkään. Ei kuulosta hyvältä kombinaatiolta varsinkaan tällä hetkellä.       

Toisaalta teoriassa 10 – 20 prosentin velkavipu nykyisessä salkussani ei lopulta olisi kovin suuri summa rahaa, jos sen suhteuttaa tuleviin säästöihin. Säästöillä voin tarvittaessa maksaa velan pois (tai pitää velan määrän tavoitetasolla). Kaasupoljinta voi säädellä ehkä helpommin, kun velkataso pysyy maltillisena. Kauhuskenaario on se, että menetän työni ja osakemarkkina laskee rajusti. Tällöin osakkeita myymällä saan maksettua velat pois olettaen vivun pysyvän maltillisena. Salkun riittävä hajautus laatuyhtiöihin korostuu velkasijoittamisessa.

Pohdintoja salkun velkarahoituksesta

Alan vähitellen luopua ajatuksesta, että vuosina 2008 – 2009 nähty osakemarkkinoiden romahdus tapahtuu ihan lähiaikoina.  Oma ”sijoitusfantasiani” on ollut sitten ostaa markkinapohjilta isolla velkarahalla. Tämä ei taida toteutua. Tällä hetkellä salkussani on vielä sotakassaa seuraavaa markkinalaskua odottamassa.     

Kirja pani miettimään, että pitäisikö omaa salkkua lähteä maltillisesti vivuttamaan? Velkaraha on tunnetusti juuri nyt halpaa ainakin IB:n kautta. Osinkosijoittaminen riittävän hajautetulla salkulla sopisi hyvin yhteen velkarahan kanssa. Ehkä vähin askelin voisi lähteä kokeilemaan. Oma tavoitetaso olisi varmaan 10 – 20 prosenttia.

Yksi näkökulma velkarahoitukseen on nähdä se ylimääräisenä kassana. Oman strategiani mukaisesti pyrin ostamaan, kun volatiteetti on korkeimmillaan. Tämä voi tapahtua milloin vain. Myös silloin kun omat kassapuskurit olisit vähissä. Tällöin velkaraha tarjoaa mahdollisuuden ostaa osakkeita juuri oikealla hetkellä.  Myöhemmin voin säästää ja tarvittaessa maksaa velan takaisin. Oman salkun likviditeetin käsite pitäisi laajentaa siten, että tulevat sijoitukset voin rahoittaa seuraavista lähteistä:     

  • Salkun nykyiset kassavarat
  • Tulevat osingot
  • Tulevat säästöt
  • Velkaraha, salkun velkaisuustavoite huomioiden          

Lopuksi haluan korostaa, että tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei ole kannustaa ketään tekemään velkarahalla osakesijoituksia. Ajatus on pohdiskella velkarahan käyttöä ja siihen liittyviä riskejä.

2 kommenttia “Kirja-arvostelu: Lifecycle Investing – vivuta nuorena!

  1. Varhainen Sijoittaja

    Itselleni velalla sijoittaminen on tullut tutuksi, kun koko salkku käytännössä koostuu opintolainasta. Viisi vuotta sitten ajatus lainan ottamisesta ja sen laittamisesta sijoituksiin olisi kuulostanut pelottavalta ja vaaralliselta, mutta tähän mennessä olen päätynyt samoihin päätelmiin kuin kirjassa, se on järkevää.

    Eniten tulevaisuuteen vaikuttavat sijoitukset ovat niitä pisimmän aikaa tuottoa tekeviä sijoituksia, eli suurimmat sijoitukset pitäisi tehdä mahdollisimman nuorena. Nuorena kun varallisuutta on vähiten, sitä on syytä lainata tulevaisuudesta jotta saa parhaan hyödyn ainoasta rajallisesta resurssistamme, ajasta (ja siten korkoa korolle -efektistä).

    Kun itse tulen nostamaan ja sijoittamaan n. 20 000€ opintolainaa, saan sillä huomattavan etumatkan verrattuna tilanteeseen jossa alan vasta valmistuttuani ja palkkatyöhön päästyäni (ehkä 2020?) kerryttämään edes tuota 20 000€ sijoitusvarallisuutta ja sille tuottoa. Onpa suunnitelmissani nostaa velkavipua edelleen asuntolainan muodossa sitten kun asuntosijoitus on ajankohtainen aihe.

    Lainalla sijoittamisessahan on kyse lähinnä riskinottokyvystä, siinä missä korkean nettovelkaantumisasteen (mutta tuottopotentiaalia) omaavaan yhtiöönkin sijoittamisessa. Omistat molemmissa tapauksissa velkaa mutta jälkimmäisessä se vain on yhtiön taseessa. Toisaalta lainalla voi myös nostaa velattomaan yhtiöön tehdyn sijoituksen tuottoa, siihen lainarahalla sijoittamalla.

    1. Stoalainen sijoittaja 1

      Kiitos ensimmäisestä kommentista.

      Vaikuttaisit ”noudattavan” melko hyvin kirjan oppeja, jotka kirjoittajien laskelmien mukaan pitäisi tuoda parempaa tuottoa alhaisemmalla riskillä. Pääset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tekemään itse sijoituksia ja hankkimaan kokemusta sijoittamisesta. Tämä oli mielestäni parasta kirjan menetelmässä. Itse olen sen verran riskinkaihtaja, että en olisi ikinä uskaltanut omana opiskeluaikana velkarahalla lähteä sijoittamaan. Toisaalta en olisi ikinä tullut ajatelleeksikaan opintolainan nostamista sijoitustarkoituksessa. Tosin silloin lainasta piti vielä maksaa korkoa toisin kuin nykyään.

      Suhtaudun varovaisesti muutenkin velan ottamiseen. Asuntovelka on ok, sillä alla olevan sijoituksen arvo ei kovin helpolla muutu. Sen sijaan osakkeiden arvo saattaa kadota hetkessä, minkä vuoksi liika vivutus aiheuttaa vähän epämukavuuden tunnetta. Yhtiöiden kohdalla mitä enemmän velkaa sitä suurempi riski. Korkeasti leveroidun yhtiön konkurssiuhka (rahoitusriskiprofiili) on suurempi, minkä vuoksi saat parempaa tuottoa ainakin teoriassa mutta käytännössä harvemmin. Yritän pitää riskit mahdollisimman pienenä, minkä vuoksi pyrin välttämään korkeasti vivutettuja yhtiöitä.

Anna vastaus Varhainen Sijoittaja Peruuta