Päätin noin viisi vuotta sitten ryhtyä osinkosijoittajaksi. Taustalla painoi, että usean ei-osinko-osakkeeni hinta heilui voimakkaasti. Pahinta oli voimattomuuden tunne, kun muutaman niistä arvo tippui tonttiin ennen kuin ehti kissaa sanoa. Samaan aikaan tiettyjen uskon varassa olevien osakkeiden (arvo tulevaisuudessa) hinta näytti joka päivä kasvavan ilman mitään erityistä syytä. Tässä volatiilissa maailmassa vakaa osinko tuntui tuovan mielenrauhan. Lisäksi hyvän analyysityön kautta syntyy tunne siitä, että pystyy itse tietoisesti vaikuttamaan sijoituksen tuottoon.

Alla olen kerännyt omia kokemuksia ja ajatuksia viideltä vuodelta siitä, mitä tarkoittaa olla osinkosijoittaja. Lisäksi olen listannut omia  muistiinpanojani siitä, mitä asioita osinkosijoittajan tulisi huomioida.   

Osinkosijoittaminen talousmediassa ei vastaa omaa käsitystäni osinkosijoittamisesta

Joskus on hämmentävä lukea talousmediassa, miten osinkosijoittamista kuvataan melko yksinkertaisena tapana harjoittaa sijoittamista. Kärjistäen parhaat ”osinkosijoitukset” valitaan järjestämällä yhtiöt viimeisimmän osinkotuottoprosentin perusteella ja tästä listauksesta valitaan suurimman arvon omaavat yhtiöt osinko-osakkeiksi. Tämä on jossain määrin osinkosijoittamisen aliarviointia. Korkean osinkotuottoprosentin taustalla on yleensä voimakas osakekurssin lasku, mille on olemassa perusteltu syy. Toisin sanoen aiempaa osinkotasoa ei voi enää pitää kestävänä tulevaisuudessa. Voi myös olla mahdollista, että korkean osinkoprosentin osake onkin hyvä sijoitus ja yhtiö on vailla selkeää syytä ajautunut alelaariin. Keskeinen johtopäätös on, että osinkosijoittaminen vaatii aina perusteellista osakeanalyysiä. Olen pitänyt osinkoprosentin perusteella järjestämistä kuitenkin hyvänä tapana lähteä etsimään uusia osinkosijoituskohteita.

Sijoittamisesta osinkoaristokraatteihin

Yksi tapa harjoittaa osinkosijoittamista on täyttää salkku pelkästään niin sanotuilla osinkoaristokraateilla. Nämä ovat usean vuoden osingon kasvuputken omaavia yhtiöitä. Verkosta löytyy useita sivustoja, joista löytyy listat eri maiden osinkoaristokraateista. Alun perin näihin yhtiöihin tutustamalla lähdin rakentamaan omaa osinkosalkkuani. Monet näistä yhtiöistä ovat toimineet markkinoilla pitkään ja niillä on vahva markkina-asema kypsyneellä toimialalla. Lisäksi osinkoaristokraatin toiminta on tyypillisesti globaalia. Nämä  ominaisuudet tekevät liiketoiminnan riskiprofiilista matalan, mikä tukee vakaata mutta hitaasti kasvavaa osinkokehitystä.  Moni osinkoaristokraatista ansaitseekin paikkansa osinkosijoittajan salkussa.

Sijoittaminen ei suinkaan ole pommin varmaa. Keskeinen riski aristokraatteihin sijoittamisessa liittyy niiden toimintaympäristön murrokseen. Tästä esimerkkinä öljytalouden hiipuminen tai Amazonin vaikutukset kauppaan. Lisäksi laatu maksaa, mikä tarkoittaa usein heikkoa osinkotuottoprosenttia. Sijoitusanalyysi on tehtävä myös osinkoaristokraattiin sijoitettaessa.

Osinkosijoittaminen vaatii analyysityötä

Osinkosijoittaminen vaatii analyysityön tekemistä siinä missä muutkin sijoitusstrategiat. Analyysikehikkoni nojautuu kvantitatiiviseen sekä kvalitatiiviseen tarkasteluun. Fokus on kassavirran laadussa ja erityisesti sen turvallisuudessa. Yhtiön kassavirtaprofiilin pitää olla sellainen, että osingon maksu onnistuu investoinneista huolimatta. Lisäksi kiinnitän huomiota taseen vahvuuteen, sillä heikko tase indikoi painetta osingon leikkaukseen erityisesti yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyessä.

Yhtiöanalyysissä tärkeä on tarkastella yhtiön liiketoimintalogiikkaa. Mitkä ovat siihen liittyvät vahvuudet ja suurimmat riskitekijät? Pyrin miettimään yhtiön kilpailuasemaa sekä markkinoiden tulevaa kehitystä. Tukevatko nämä yhtiön kasvua ja vakaata asemaa?

Lopuksi osakkeen arvostustasoa on syytä miettiä. Maksanko turvallisesti, kasvavasta vai korkeasta osingosta? Vaatimuslista on pitkä ja yksikään yhtiö ei täytä näitä kaikkia. Osinkosijoittaminen on toimivan kompromissin hakemista.    

Riitasointuinen trio – valinta on tehtävä osingon kasvun, osinkotuoton ja turvallisuuden välillä

Osinkosijoittamisessa joutuu käytännössä aina tekemään kompromissin osingon tason, turvallisuuden ja kasvun välillä. En ole toistaiseksi löytänyt sellaista yhtiötä, jossa osinkotuottoprosentti olisi korkea, osinkotaso turvattu ja osingon kasvu todennäköinen. Käytännössä näiden kolmen muuttujan (korkea osinkotuottoprosentti, osingon turvallisuus ja kasvu) välillä joutuu tekemään aina kompromissin. Itse olen pyrkinyt lähestymään ongelmaa siten, että salkku rakentuisi hajautetusti yhtiöstä, joissa näitä kolmea elementtiä on painotettu eri tavoin.

• Korkea ja turvallinen osinko mutta ei kasvua. Tähän kategoriaan lasken myös etuoikeusosakkeet. Niillä pystyy salkun keskimääräistä osinkotuottoprosenttia kasvattamaan melko turvallisesti. Vastapainona osinkotaso on kiinteitä.

• Korkea ja mahdollisesti kasvava osinko mutta osinkotason säilyminen epävarmaa. Salkussani on paljon hyvää osinkotuottoa maksavia yhtiöitä kuten teleoperaattorit. Näissä osinkotaso on viritetty korkeaksi ja se tyypillisesti hieman kasvaa. Koska osinkotaso on kannattavuuden nähden hyvin korkea, sen tulevaan kasvuun liittyy huomattavaa epävarmuutta. Osingon leikkauksen todennäköisyys on korkea, mutta korkean tuoton vuoksi olen sen riskin valmis ottamaan.    

• Osinko on pieni mutta todella turvallinen ja kasvava. Jossain sijoituksista olen tietoisesti tinkinyt osinkotuotosta, jotta saan salkkuuni varmasti turvallisen ja kasvavan osingon. Näistä mainittakoon lääkeyhtiöt kuten Johnson & Johnson tai Merck, joilla ei ole erityisen korkea osinko. Toisaalta liiketoiminta on stabiilia sekä hienokseltaan kasvavaa, osingonjakosuhde kohtuullisen matala ja tase vahvassa kunnossa.

• Kohtuullista osinkotuottoa, turvallisuutta ja kasvua. Moni sijoitukseni sisältää eri painotuksella kaikkia näitä kolmea elementtiä. Esimerkiksi Amcorista saa kohtuullisen hyvää osinkotuottoa, joka on kasvanut mutta osingon tasoon liittyy enemmän riskiä.

Osinkosijoittamisessa korostuu pitkä sijoitushorisontti 

Osinkosijoittamisessa lähtökohtanani on, että sijoitus pysyisi salkussani aina hamaan loppuun saakka generoimassa osinkokassavirtaa. Tämä liittyy tavoitteeseeni, että voin rauhassa nukkua yöni, ja siihen ettei lomalla tarvitse ajatella sijoittamista. Kun sijoitus on oikein valittu, sitä ei tarvitse enää käydä muuttamassa ja sen voi hyvin mielin unohtaa salkkuun jauhamaan osinkoa.

Tämän lähtökohdan vuoksi osake-analyysissä erityistä huolellisuutta on kiinnitettävä  sijoitushorisonttiin. Ensinnäkin yhtiön pitää olla riittävän laadukas ja sen vahvan aseman voi olettaa säilyvän. Lisäksi sen toiminta on kestävää suhdanteiden ylitse, joita välttämättä tulee vastaan. Suhdannekestävyyden vuoksi olen suosinut salkussani defensiivisiä yhtiöitä. Toisekseen markkinoiden pitää olla sellaisia, että niiden voi nähdä kasvavan pitkälle tulevaisuuteen. Tällaisia megatrendejä olen pyrkinyt tunnistamaan ja luomaan salkkuni niiden ympärille.     

Hajautettu osinkosalkku tuo ilmaista lisäturvaa

Osinkosijoittamisen fokuksessa ei ole arvon maksimointi, mikä voi ehkä onnistua keskitetyllä salkulla helpommin. Sen sijaan tärkeämpää on osinkovirran turvallisuus, jota on helppo parantaa hajauttamalla salkkua laajasti. Tämä on ilmainen tapa pienentää riskiä siitä, että salkkutasolla osingoissa tapahtuisi huomattava ja odottamaton muutos heikompaan suuntaan.

Osinkovirran tyrehtyminen voi tulla kysymykseen, jos salkku on hyvin keskitetty ja osingot riippuvat yksittäisen yhtiön taloudellisesta suoriutumisesta. Kaikista turvallisimpaankin sijoitukseen liittyy aina jotain riskiä, vaikka todennäköisyydet ovat hyvin pienet totaaliselle romahdukselle. Esimerkiksi on hyvin mahdollista, että Johnson & Johnson saa yhtiön kokoon nähden huomattavan kanteen, jonka maksaminen tukahduttaa osinkovirran.

Yksinkertainen tapa suojautua tällaista yhtiö- tai toimialariskiä vastaan on hajauttaa salkkua monesta suunnasta. Omia sijoituksiani olen pyrkinyt hajauttamaan ainakin valuutan, maantieteen sekä toimialan perusteella. Lisäksi markkinariskiä vastaan olen pyrkinyt suojautumaan sillä, että teen sijoituksia tasaisin väliajoin.  Hajautuksen hyödyt kävivät ilmi 2020 keväänä, kun koronapandemia vaikutti yhtiöihin eri tavoin. Vaikka osakkeiden arvot laskivat voimakkaasti, osinkovirrassa ei lopulta tapahtunut dramaattista muutosta.

Salkun rakennusvaiheen jälkeen osinkojen pitäisi tuottaa kassavirtaa, jota voi ajatella käytettäväksi elämiseen. Tämän voi ajatella tapahtuvan työuran päättymisen jälkeen. Hajautuksen ansiosta osinkokassavirta jaksottuu melkein automaattisesti kuukausittaiseksi. Tämä konkretisoi ajatuksen siitä, että  osinkokassavirta on kuin normaali työstä saatava kuukausipalkka.

Olen miettinyt, mikä on oikea määrä yhtiöitä salkussa? Liian keskittynyt salkku ei juuri tarjoa yllä kuvattuja hyötyjä. Toisaalta liian suuri määrä yhtiöitä ei ole hyväksi. Hajautushyödyt häviävät tietyn pisteen jälkeen. Veroilmoituksen täyttäminen muodostuu tuskalliseksi. Lisäksi omien salkkuyhtiöiden tilanteista ei pysy kärryillä, jos niitä on liikaa. Sata yhtiötä tuntuu liian suurelta määrältä ja kymmenen liian pieneltä. Totuus on varmasti jossain siinä välissä.