Sijoittamisen yhteydessä puhutaan pääsääntöisesti tuotoista. Yleensä kerrotaan, kuinka paljon salkku löi vertailuindeksin tai montako prosenttia tai euroa salkku tuottaa. Lehdistä saa usein lukea menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat rikastuneet sijoittamalla. Harvoin kuitenkaan näissä tarinoissa kerrotaan, kuinka paljon riskiä on jouduttu ottamaan tuottojen saamiseksi.
Näitä osakevalintaan liittyviä menestystarinoita lukiessani minulla on mielessä tarina blackjackin pelaajasta, joka pyytää vielä uutta korttia, kun hänellä 20 pisteen kortit kädessä. Pöydälle lävähtää ässä ja hän voittaa pelin saatuaan 21 pistettä. Vaikka päätös näyttää tuloksen perusteella oikealta, on se ollut voitosta huolimatta väärä. Päätöshetkellä todennäköisyydet saada muu kuin ässä ja hävitä peli ovat olleet huomattavasti korkeammat (12/13), joten oikea päätös olisi ollut ottamatta uuta korttia.
Riskienhallinnassa on kysymys siitä, miten portfolion positioi tulevaisuutta varten. Tulevaisuutta ei voi kuitenkaan tietää ja se on todennäköisyyksiä täynnä. Sen olen oppinut, että nousu voi jatkua vaikka kuinka pitkään. On se loogista tai ei. Tällöin riskinä on, että liian konservatiivisesti rakennuttu salkku ei tuota mitään pitkään aikaan. Toisaalta karhumarkkina voi alkaa huomenna jonkun dramaattisen uutisen seurauksena. Tällöin riskinä on, että liian aggressiivisesti rakennetun salkun monen vuoden tuotot tuhoutuvat lyhyen ajan sisällä. Mielestäni hyvässä riskienhallinnassa on kyse siitä, että salkku on tasapainossa positiivisten ja negatiivisten lopputulemien välillä. Ei saisi olla liian pelokas mutta ei myöskään riskeistä piittaamaton.
Hallitussa sijoitusriskin ottamisessa suurin hyöty on mielestäni siinä, että voi nukkua yönsä rauhassa. Ei tarvitse liikaa murehtia, että koko osakesalkun arvo muuttuu massiivisesti yhdessä hetkessä. Nostamalla riskienhallinta keskiöön sijoittamisesta tulee turvallista ja mukavaa, kun ei tarvitse liikaa murehtia osakekurssien kehityksestä.
Viimeisen vuoden aikana salkkuni tuottokehitys (vihreä kuvaaja) on ollut melko tasaista. Kehityksen ylä- ja alamäet ovat huomattavasti loivempia kuin vertailuindeksin Vanguardin Total World Stockissa (sininen kuvaaja). Riskienhallinnan merkitys korostuu juuri osakemarkkinoiden jyrkissä laskuhetkissä, kuten viime vuoden lopussa. Perinteisesti osakkeiden välinen korrelaatio voimistuu markkinapaniikin aikana, minkä vuoksi arvon laskua on mahdoton välttää. Uskon kuitenkin, että laskun kulmakertoimeen voi vaikuttaa oikealla riskienhallinnalla (suuri ero vertailuindeksiin repesi juuri joulukuussa).
Riskienhallinta yksityissijoittajan näkökulmasta
Salkun riskienhallintaa varten on saatavilla erilaisia matemaattisia menetelmiä, joiden hyödyntäminen yksityissijoittajana tuntuu vähän turhan työläältä. Sen sijaan sijoittamiseen liittyvää riskiä voi yrittää hallita useassa ulottuvuudessa. Olen tunnustavinani kuusi riskilajia, joita pyrin hallitsemaan.
1. Yleinen taloustilanne
Yleistä taloudellista kehitystä voi kuvata suhdanteilla. Laskusuhdanteen aikana talous supistuu ja yrityksillä sekä kuluttajille menee huonosti. Noususuhdanteessa tilanne on päinvastoin. Vaikka globaalin talouden rakenteet ovat lähentäneet eri alueiden talouskehityksiä, on kuitenkin epätodennäköistä, että kahden eri maapalloa sijaitsevan valtion taloudet kulkisivat täysin käsi kädessä. Onkin sanonta, että aina jossain on nousukausi. Lisäksi huomionarvoista on se, että Maailmanpankin tilaston mukaan viimeisen 50 vuoden aikana 2009 oli ainut vuosi, kun maailmantalous ei kasvanut.
Suhdanteisiin liittyvää riskiä voi kuitenkin yrittää hallita
- hajauttamalla salkkua globaalisti. Tavoitteena on välttää tilanne, jossa salkussa olevien yhtiöiden kehitys olisi riippuvaista yhden alueen kehityksestä. Hajauttamalla globaalisti pyritään varmistamaan, että salkussa olisi aina yhtiöitä, jotka operoivat positiivisen talouskasvun alueella.
- painottamalla salkussa ei-syklisten globaalisti toimivien osakkeiden painoa. Yhtiöiden toiminnan herkkyys yleisestä taloudellisesta kehityksestä vaihtelee merkittävästi. Suhdanteiden vaihtelun vaikutusta voi vaimentaa hankkimalla yhtiöitä, joiden tuotteiden tai palveluiden kysyntä ei ole riippuvaista taloudellisesta tilanteesta ns. defensiivisiä osakkeita. Vielä parempi olisi, jos yhtiön toiminta on mahdollisimman globaalisti hajaantunutta. Tällöin yhden alueen talouskehityksen paino yhtiön toiminnassa ei vaikuta niin paljon. Esimerkiksi Pepsico voisi olla tämän tyyppinen yritys.
2. Markkina
Osamarkkinoiden yleistä kehitystä on vaikea (jollei mahdoton) ennustaa, koska siihen vaikuttaa niin moni satunnainen tekijä. Keskuspankki voi tehdä yhtenä iltana täydellisen U-käännöksen korkopolitiikassa, mikä muuttaa osakemarkkinoiden tunnelman totaalisesti. Trumpin tviitti saattaa lietsoa kauppasotaa tai kasvattaa sovun todennäköisyyttä. Sitä ei koskaan tiedä. Long only -sijoittaja joutuu ottamaan markkinariskiä halusi tai ei.
Markkinariskiä voi kuitenkin yrittää hallita
- hajauttamalla salkun ostoja tasaisesti yli ajan. Ainoa järkevä kuulemani keino markkinariskin hallitsemiseksi on hajauttaa osakeostaja tasaisesti. Tällöin tulee ostaneeksi osakkeita kalliilla markkinoiden ylämäessä mutta myös halvalla, jos markkinat laskevat. Tämä vaatii mielestäni vaan kurinalaisuutta pidättäytyä osto-ohjelmassa. Juuri kurinalaisuuden noudattaminen tekee sijoittamisesta niin vaikeaa. Markkinoiden noustessa kaikki tuntuu niin kalliilta, mikä estää ostojen tekemisen. Vastaavasti laskiessa sitä odottaa joka päivä vaan parempaa hintaa, vain huomatakseen kurssien palautuneen lähtötasolle.
- säätelemällä kassan/velan painoa salkussa. Vaikka noudattaisikin osakkeiden osto-ohjelmaa kurinalaisesti, voi ostojen suuruutta säädellä yleisen markkinatilanteen (sekä oman säästämisasteen) mukaan. Markkinoiden noustessa voi salkun kassan painoa pyrkiä kohottamaan ostamalla osakkeita pienemmällä määrällä kuin mitä nousumarkkinassa saa säästettyä osakesijoittamiseen. Näin koko salkun kassan määrän pitäisi tasaisesti kasvaa. Vastaavasti laskumarkkinassa voi toimia juuri toisin päin, jolloin näitä säästöjä voi käyttää ja tehdä isommin osakeostoja. Kymmenen vuoden perspektiivillä salkussa olisi hyvä olla aina kassaa, jotta on mahdollisuus ostaa isosti ”suuressa romahduksessa”, kun viimeksi 2008 – 2009. Tämän tyyppisen ajanjakson aikana salkun riskiprofiilin kasvattaminen velkavivulla on perusteltavissa.
- suosimalla pääomaturvallisia sijoituksia osakekurssien noustessa, ja vastaavasti ottamalla enemmän riskiä kurssien laskiessa. Yksi keino markkinariskin pienentämiseksi on suosia turvallisia sijoituksia. Näitä ovat yleensä alhaisen betan omaavat osakkeet, joiden arvo ei tilastollisesti heilu voimakkaasti muun markkinan mukana. Näitä ovat tyypillisesti defensiivisten toimialojen yhtiöt (selittäähän yhtiön liiketoiminnan luonne alhaista betaa) tai etuoikeutetut osakkeet, joita olen alkuvuoden markkinarynnistyksen aikana suosinut. Vastaavasti jos salkkuun haluaa lisätä korkeamman riskiprofiilin (betan) osakkeita, kannattaa niiden ostaminen ajoittaa hetkiin, jolloin osakemarkkinat laskevat laajasti.
3. Korko
Korkojen suuruus vaikuttaa yhtiöihin ja sijoitusinstrumentteihin eri tavalla. Yrityslainojen hinnat yleensä laskevat korkojen noustessa ja nousevat päinvastaisessa tilanteessa. Vastaavasti osakkeen toiminnan luonteiseen voi liittyä korkea velkavivun käyttö (esimerkiksi kiinteistö- tai infrastruktuuriyhtiöt). Näiden osakkeiden arvoon yleisellä korkotasolla voi olla merkitystä.
Korkoriskin merkitys ei ole enää niin suuri kuin menneinä vuosina. Japanissa ja Euroopassa korot ovat pysyneet negatiivisena pidempään (ja tuskin noussevat pitkään aikaan). Pohjois-Amerikassa korkojen noususyklissä ”normaali” maksimi taso vaikuttaa alhaisemmalta verrattuna siihen, mitä se joskus on ollut.
- Korkoriskiä voi ylittää hallita siten, että ajoittaa korkoriippuvaisten sijoitusten oston koron nostosyklin aikaan, jolloin nouseva korko laskee näiden sijoitusten arvoa. Jälkeenpäin tarkasteltuna H2/2018 olisi ollut hyvä aika ostaa kiinteistö- ja infrayhtiöitä Yhdysvaloissa, sillä niiden osakkeiden hinta oli halpa FEDin nostaessa korkoja.
Korkotasolla on myös merkitys velkavivulla sijoitettaessa. Lähtökohtaisesti velkavipu kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun korot ovat matalammillaan. Tällöin taloudessa pitäisi mennä huonosti ja osakkeiden hinnat tästä syystä keskimääräistä alhaisemmat. Tämä päti ehkä ennen vanhaan. Nykyään ainakin Euroopassa ja Japanissa korot ovat nolla, vaikka talous on vahvassa noususuhdanteessa. Tuskin nousevat sieltä pitkään aikaan. Korkoriskin merkitys on tässä mielessä vähäisempi.
4. Valuutta
Globaalisti toimiva sijoittaja joutuu ottamaan valuuttariskiä. Viime kädessä sijoitussalkun arvo mitataan euroissa ja sen kurssiliikkeillä saattaa olla suurikin merkitys salkun arvokehityksessä.
- Valuuttariskin hallintaa voi yrittää kohdistamalla ostojen tekemiseen siihen valuuttaan, joka on heikko suhteessa euroon. Euron kehitystä suhteessa muihin valuuttoihin on mahdoton ennustaa. On kuitenkin mahdollista sanoa, onko euro vahva vai heikko historiallisesti. Tämä selviää yksinkertaisesti tutkimalla kurssikehitystä katsomalla sitä 10 vuotta taaksepäin. Esimerkiksi ruotsin kruunu oli viimeksi näin heikko euroon nähden noin 10 vuotta sitten.
Mean-reversion teorian mukaan valuuttapari palautuu lopulta jossain vaiheessa pitkän aikavälin keskiarvon tasolle. Ajatus on siten kasvattaa valuuttapositiota aina, kun valuutta on heikoimmillaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Jossain vaiheessa valuutta alkaa taas vahvistua ja palautua lähemmäs pitkän aikavälin tasoa, niin pitkässä juoksussa tulee ostettua keskimääräistä paremmalla kurssilla.
5. Toimiala
Sijoittamisessa joutuu lähtökohtaisesti ottamaan aina riskiä tietystä toimialasta. Yleinen taloudellinen sykli vaikuttaa toimialoihin eri tavalla. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa toimivat yhtiöt elävät vahvasti yleisen syklin mukaan, kun taas terveyssektorilla toimiviin yhtiöihin suhdanteella ei ole niin paljon merkitystä. Toisaalta tietyt toimijat menestyvät vasta syklin jälkivaiheessa, kuten investointituotteita myyvät yhtiöt. Toimialaan liittyy myös muita ulottovuuksia, kuten riski kilpailun voimistumisesta tai teknologiariski. Pahimmassa tapauksessa teknologian kehitys saattaa tuhota tietyn toimialan lähes kokonaan (kuten muutamalle puhtaasti paperin valmistamiseen keskittyneelle metsäyhtiölle kävi).
- toimialaan liittyvää riskiä voi yrittää hallita hajauttamalla salkkua toimialoittain. Tavoitteena on välttää tilanne, jossa salkussa olevien yhtiöiden kehitys olisi riippuvaista ainoastaan yhdestä toimialasta. Hajauttamalla toimialoittain pyritään varmistamaan, että yhden toimialan heikko kehitys ei tuhoa koko salkun arvon. Toimialan suhdanneherkkyyteen liittyvää riskiä voi yrittää hallita siten, että painottaa salkussa defensiivisiä osakkeita. Tällöin riski suhdanteen heikentymisestä ei iske niin voimakkaasti salkun arvoon. Lisäksi toimialariskiä voi yrittää hallita siten, että pyrkii ajoittamaan suhdanneherkkien yhtiöiden oston matalasuhdanne aikaan, jolloin niiden arvon pitäisi olla heikoimmillaan.
6. Yhtiö
Toimialariskin lisäksi sijoittaja joutuu ottamaan riskiä, joka on spesifi juuri yksittäisen yhtiöön. Riskin voi karkeasti jakaa liiketoimintaan ja rahoitukseen. Ensinnäkin yhtiön liiketoiminnasta voidaan tunnistaa tiettyjä riskejä, jotka liittyvät ainoastaan kyseessä olevaan yhtiöön. Näitä voivat olla vaikka legal-riski, liian aggressiivinen kasvu, heikko markkina-asema tai yleisesti liiketoimintamalliin liittyvä riski (heikko projektilaskenta). Toinen yhtiökohtainen ulottuvuus on rahoitus. Riski on helpompi tunnistaa katsomalla yhtiön tasetta. Velassa sinänsä ei ole mitään vaarallista, kunhan sitä ei oteta liikaa suhteessa yhtiön kykyyn suoriutua rahoitusvelvoitteistaan. Mitä enemmän velkaa suhteessa yhtiön velanhoitokykyyn liittyvään epävarmuuteen nähden sitä riskisemmästä sijoituksesta voidaan puhua.
- Riskienhallinta lähtee siitä, että ennen sijoituspäätöstä yhtiökohtaisten riskien suuruus tunnistetaan. Aivan aluksi voi miettiä, nouseeko riski liian korkeaksi, että ei kannata millään hinnalla lähteä sijoittamaan yhtiöön. Tyypillisesti tällaisia caseja ovat velkavetoisesti rahoitettu aggressiivinen kasvu, jossa kannattavuus jää tulematta. Toiseksi jos riskit voidaan hyväksyä, onko osakkeen hinta sopiva. Salkun riskitasoa voi pitää alhaalla painottamalla sellaisia yhtiöitä, jotka ovat kohtuullisen hintaisia mutta yhtiökohtaiset riskit ovat matalia. Tällaisia voi olla pitkän historian omaava markkinajohtaja defensiivisillä toimialalla (kuten ICA tai Essity) tai reguloitu infrastruktuuriyhtiö (kuten Fortis). Jos kuitenkin salkun riskiprofiilia haluaa nostaa, on syytä varmistua siitä, että riski on riittävästi hinnoiteltu osakkeen arvoon.
Erinomainen kirjoitus jälleen, kiitos.