Lähes jokainen menestynyt yhtiö on luonut vision (firman tavoitetila tietyn ajan kuluttua) sekä strategian (suunnitelma tavoitetilaan pääsemiseksi). Sama analogia pätee mielestäni myös sijoittamiseen. Kun rupesin tavoitteiden ja strategian välistä yhteyttä pohtimaan, se alkoi tuntua todella tärkeältä asialta. Miksen miettinyt tätä jo kymmenen vuotta sitten? No kukaan ei ole ollut kertomassa. Nytkin löysin yllättävän vähän kirjoittelua aiheesta tai tarkemmin tavoitteen ja strategian välisestä yhteydestä.

Tässä kirjoituksessa yritän vastata kahteen keskeiseen kysymykseen        

• Mitä sijoittamisella tavoittelen?

• Millaisella sijoitusstrategialla pääsen näihin tavoitteisiin?

Laadukkaan vastauksen antaminen näihin kahteen kysymykseen osoittautuu yllättävän monitahoiseksi. Selvyyden vuoksi tässä tavoitteilla ei viitata johonkin numeromääräisen voittoprosentin, säästösumman tai materiaalin saavuttamiseen, vaan johonkin suurempaan tilaan.

Miksi sijoitan?

Perinteisesti ihmiset säästävät jotain isompaa hankintaa kuten asuntoa tai autoa varten. Tällöin osakesijoittaminen on mielestäni huono vaihtoehto huomattavan pääoman menetyksen mahdollisuuden takia. Viisaampaa lienee tässä tapauksessa makuuttaa säästöt tilillä tai vastaavassa vähäriskisessä kohteessa. Ajattelen, että sijoitustavoitteeni on jotain suurempaa kuin materiaalin saavuttaminen.

Mielestäni osakesijoittaminen tulee kysymykseen, jos säästöjen kohde ja nostoajankohta eivät ole tiedossa (säästetään pahan päivän varalle). Tällöin säästöt antavat tiettyä turvallisuuden tunnetta.  Jos jotain pahaa tapahtuu, niin rahalla saa usein asioita ratkaistua. Esimerkiksi jos jään työttömäksi, niin elintaso ei romahda kertalaakista. Turvallisuuden tunteen voi saavuttaa ehkä pienemmälläkin summalla.

Ainakin tämän blogikirjotuksen mukaan sijoittaminen on monelle taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua. Tämä tarkoittaa monille sitä, että saadaan kasattua sellainen sijoitusomaisuus, jonka tuotoilla saadaan katettua menot. Taloudellisen riippumattomuuden tilassa työnteko rahan takia voidaan (halutessaan) lopettaa ja keskittyä itselle mieluisten asioiden puuhasteluun.

Realistisesti ajateltuna ja ilman lukuanalyysiä Suomessa ei mielestäni pysty palkkatyöllä kerryttää sellaista omaisuutta, että voisin vielä pitkään aikaa lopettaa palkkatyöt. Perusteluna on se, että taloudellisen riippumattomuuden -tilassa menopuoli asettuu todennäköisesti liian alhaiseksi. Eläminen vaatii rahaa. Esimerkiksi kahvilassa ja elokuvissa käynti sekä matkustelut maksavat. Elämässä tulee toki toimeen pienelläkin summalla ja mielekkään elämän viettäminen on ihan mahdollista. Kahvilassa ei tarvitse käydä ja matkustaa voi halvasti. Raha kuitenkin asettaa rajat, sille mitä asioita voit tehdä. Aidosti taloudellisesti riippumattoman ei tarvitse miettiä, minkä lennon varaan tai voinko lähteä ystävän kanssa kahville. Itselle tulee mieleen edesmennyt Niklas Herlin, jolle raha toi vapautta tehdä aidosti sitä mitä hän halusi.

Ehkä olen väärässä. Olisi kiva nähdä kirjoitus suomalaisesta taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneesta henkilöstä. Maailmaltahan näitä löytyy. Itse olen seurannut Jason Fieberin elämää, kun hän julistautui taloudellisesti riippumattomaksi 33 vuotiaana. Hänellä on paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Väkisin herää kuitenkin kysymys, että voiko minimalistinen elämä Thaimaassa taloudellisesti riippumattomana todella olla unelmien täyttymys? Jokainen tavallaan.

Sen sijaan uskon, että sijoitusomaisuuden kartuttaminen mahdollistaa eläkkeelle pääsemisen selvästi ennen virallista eläkeikää (noin 60 vuotiaana). Ajatuksena on, että eläkepäivistä voisi nauttia hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Todennäköisesti eläkeikää joudutaan vielä nostamaan tulevaisuudessa väestörakenteen vinouman sekä elinajanodotteen nousun takia, minkä siis haluan välttää. Tässä mallissa sijoitusomaisuuden tuottojen lisäksi käytettävissä on (varhais)eläkkeestä saatavat rahat mahdollistaen suurin piirtein vallitsevan elämänlaadun säilyttämisen. Tämä ei mielestäni ihan täysin vastaa taloudellisen riippumattomuuden ideaa.

Varhaisen eläkkeelle pääsyn lisäksi sijoittamisen elämää suurempi tavoite on muiston (eng. legacy) jättäminen itsestään. Oikein rakennettu sijoitussalkku porskuttaa menemään, vaikka ihmisestä aika jättää. Osakkeissa on se hyvä puoli, että omistamisen eteen ei juuri tarvitse tehdä työtä verrattuna esimerkiksi oman metsän hallintaan.

Yhteenvetona sijoittamisessa tavoitteeni (puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta) ovat

• turvallisuuden tunteen saavuttaminen (lyhyt tai keskipitkä aikaväli)

• varhaisen eläkeiän saavuttaminen niin, että elämänlaatu säilyy mielekkäänä (pitkä aikaväli)

• muiston jättäminen itsestään (tosi pitkä aikaväli)

Yllä mainitut tavoitteet liittyvät jollain tavoin asioihin, jota varallisuus mahdollistaa. Perimmäinen tavoite sijoittamisessa on kuitenkin jatkuva itsensä monipuolinen kehittäminen ja uusien asioiden omaksuminen. Puhutaan tavallaan kulttuurisen pääoman kasvattamisesta.  Näitä asioita pohdiskelin kirjoituksessa, joka käsitteli ihanteellisen sijoittajan ominaisuuksia.

Jollain tasolla uskon myös rich dad poor dad -kirjan sanomaan. Ajatuksellisesti tuntuu vaan hyvältä olla omistaja, vaikkakin mitättömän pienellä osuudella. Mielummin säästämällä kerrytän omistusta ja tätä hyvää tunnetta kuin kerään materiaa ympärilleni.  Se positiivinen tunne, kun juon PepsiMaxia tai  työpaikalla kuivaan käsiäni TORKin pyyhkeillä 🙂

Lopuksi sijoitusharrastuksessa tärkeintä lienee matka eikä mikään tietty päämäärä. 

Tavoitteista johdettu sijoitusstrategia

Sijoitusstrategioita on valittavana useita ja omaa salkkua voi allokoida monella tapaa. Tyypillisesti salkun riskiä voi säädellä kassan/velan suhteella sekä osake-/joukkovelkapainojen muutoksella (unohdetaan heti alkuun vaihtoehtosijoitukset ja raaka-aineet yms.). Yksinkertaistan vielä ja keskityn strategiassani pelkästään kassan/velan hallintaan sekä osakesijoituksiin.

• Turvallisuuden tunne -> salkun arvon vaihtelu maltillista -> riskiä otetaan maltillisesti mutta samalla hyväksytään alhaisempi tuotto -> alhaista riskiä tavoitellaan salkun tehokkaalla hajauttamisella (toimiala, maa, aika) sekä valitsemalla salkkuun alhaisen riskiprofiilin yhtiöitä.   

• Eläkkeellä tuloja -> pitkä sijoitushorisontti ja lopullinen ”eläkesalkku” generoi osinkoja

• • Pitkä sijoitushorisontti -> sijoittamista tulee tarkastella kymmenien vuosien perspektiivillä -> salkun allokaatiossa huomioidaan talouden syklit sekä valuuttaparien muutokset. Osakevalinta tehdään pitkä sijoitushorisontti mielessä (buy and hold forever).

• • Osinkosijoittaminen -> Optimaalista olisi vaihdella sijoitustyyliä siten, että alkuvaiheessa painotettaisiin salkussa kasvuyhtiöitä ja loppua kohden osinko, jotka tyypillisesti arvoyhtiöitä. Tämä selkeästi ristiriidassa taloudellisen turvallisuuden tavoitteen kanssa -> Sijoitetaan pelkästään turvallisiin osinkoyhtiöihin mutta alkuvaiheessa riskiä voidaan ottaa enemmän laadukkailla pienillä arvoyhtiöillä, joiden osuutta salkun on tarkoitus myöhemmin keventää.

• Osinkoa maksava alhaisen riskiprofiilin yhtiö -> näiden parametrien toteutuminen vaatii sijoitustyyliksi arvosijoittamista (tyyppilisiä numeerisia ominaisuuksia ovat keskimääräistä alhaisempi p/e ja beta)            

Yhteenvetona sijoitusstrategiani on

• ostaa pääasiassa defensiivisellä toimialla olevia yhtiöitä

• ostaa turvallista osinkoa maksavia yhtiöitä

• ostaa alhaisen betan (selvästi alle 1) omaavia yhtiöitä

• hajauttaa salkkua globaalisti

Salkun riskiprofiilia pyrin muuttamaan Lifecycle investing -ideologian seuraavasti:

Vaihe 1: ensimmäiset kaksikymmentä vuotta työelämässä voin ottaa enemmän riskiä. Small cap value -sijoituksilla voi olla salkussani isompi paino. Hyväksytään uusilta yhtiöiltä alhaisempi osinkotuotto-%, kun osingolle on nähtävissä selkeä kasvu-ura. Salkkua voi tilanteen mukaan vivuttaa.    

Vaihe 2: viimeiset kymmenen vuotta työelämässä sijoitusten vipua aletaan tasaisesti ajaa alas, jos sitä on käytössä. Ei enää uusia small cap value -sijoituksia. Uusilta sijoituksilta vaaditaan korkeampaa osinkotuottoprosenttia.

Vaihe 3: eläkkeelle siirryttäessä salkussa ei ole enää vipua käytössä ja osinkotuotto-% on hyvällä tasolla.

Pitkän sijoitushorisontin tärkeys

Pitkän sijoitushorisontin vaikutus pääoman allokointiin

Oman sijoitusajatteluni keskeinen olettamus on, että taloudessa on suhdanteita mutta suhdannekäänteen ajankohtaa on mahdoton tietää etukäteen. Käsillä oleva nousukausikin loppuu joskus. Koska sijoitushorisonttini on pitkä (useita kymmeniä vuosia), sijoitustoimintani aikana tulen kokemaan useita nousu- sekä laskusuhdanteina (tai pikemmin osakemarkkinoiden ylä- ja alamäkiä). Pääoman allokoinnissa pitkän sijoitushorisontin olen pyrkinyt huomioimaan kahdella tavalla

• hajauttamalla sijoituksiani ajallisesti

• säätelemällä salkkuni kassan/sijoitusvelan osuutta. Lähtökohtaisesti hyvin hajautettu pääosin vähäriskisistä yhtiöistä koottu portfolio pitäisi soveltua hyvin salkun vivutukseen.    

Tällä hetkellä eletään globaalissa taloudessa vahvaa nousukautta, mikä on näkynyt osakemarkkinoiden yleisenä kallistumisena p/e-tunnusluvulla mitattuna. Kun sijoitushorisonttia kasvatetaan riittävän pitkäksi, osakemarkkinat alkavat jossain vaiheessa laskea. Omassa ajattelussani salkun velkavipu pitää asettaa matalasuhdanteen aikana. Talouden kohentuessa velkavipua pitäisi vähitellen alkaa purkaa ja tietyn pisteen jälkeen kassan osuutta taas kasvattaa.

Yksi tapa on seurata p/e-tunnusluvun kehitystä. Sen mennessä tietyn tason alapuolelle (kuten kuviossa keskimääräisen tason) salkun vipua aletaan vähitellen kasvattaa. Tällä hetkellä salkkuni kassan paino on melko korkea, enkä sitä haluaisi enää kasvattaa. Tuudittaudun kuitenkin ajatukseen, että jossain vaiheessa raju alamäki alkaa ja silloin pääsen tekemään osakeostoja nykyistä isommin. Tällaista kehitystä jaksan odottaa kärsivällisesti, kun pitää mielessä pitkän sijoitushorisontin.    

Pitkän sijoitushorisontin ja euron arvostuksen vaikutus osakevalintaan

Sijoitusstrategiani mukaisesti pyrin hajauttamaan salkkuni ostamalla osakkeita globaalisti (IBn tarjoamat pörssit). Koska ostan useista pörsseistä, valuuttakurssien vaihteluilla oma merkityksensä euromääräiseen hintaan. Käytännössä siis euron arvostus muita valuuttoja vastaan vaikuttaa siihen, minkä maan pörssistä etsin osakkeita kunakin hetkenä.                

Kun sijoitushorisonttia kasvatetaan riittävän pitkäksi, valuuttakurssien pitäisi pyöriä tietyn keskiarvon ympärillä (mean reversion). Näin ainakin uskon. Olen yrittänyt tehdä pientä kassan pyöritystä eri valuutoissa (tosin euron nousutrendin takia vaatimattomalla menestyksellä). Tätä tärkeämpää on kuitenkin valuuttakurssien merkitys osakevalintaan tai tarkalleen siihen, mistä pörsseistä osakkeita ostan.

Ajatukseni on, että nyt kun euro on vahvistunut melkein kaikkia muita kursseja vastaan, pyrin ostamaan ei-euromääräisiä osakkeita. Pitkällä aikavälillä uskon euron jossain vaiheessa taas heikentyvän, niin tällöin pyrin ostamaan euromääräisiä osakkeita.

Kuvassa olen hahmotellut yllä kuvattua sijoitusstrategiaa. Keskiarvo 1,13 on hatusta heitetty luku, joka tuntuu hyvältä. Jos EUR/USD heikkenee lähelle sitä, en enää aktiivisesti pyri tekemään dollarimääräisiä osakeostoja. Sen sijaan keskityn taas euroalueen pörssien osakkeisiin. Vastaava hahmottelua teen myös muille euron vastinpari valuutoille.     

Pitkän sijoitushorisontin huomioiminen osakevalinnassa

My preferred time to hold a stock is, “forever.”  Only buy something that you’d be perfectly happy to hold if the market shut down for 10 years. – Warren Buffet

Itse pyrin pääsääntöisesti tekemään sijoitukseni alun perin ns. pitkään salkkuun. Tarkoitus on omistaa yhtiö ”ikuisesti”. Tästä seuraa se, että ennen osakkeen hankintaa täytyy kotiläksyt ostokohteesta tehdä huolella. Etsin yhtiötä kysymällä yksinkertaisen kysymyksen itseltäni:

uskonko yhtiön olevan voimissaan seuraavan kolmenkymmenen vuoden päästä?

Tämä on ihan fiilispohjaista tarkastelua ilman tarkempaa numeerista analyysiä. Näenhän yhtiön tuotteille tai palveluille kasvavaa kysyntää? Pärjäähän yhtiö kilpailussa myös tulevaisuudessa?

Jos yhtiö läpäisee tämän ajatusleikin ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, alan tehdä tarkempaa analyysiä. Yleensä oman ajatusleikkini täyttävät yhtiöt ovat monet muutkin todenneet hyviksi sijoituksiksi, minkä vuoksi yhtiöiden osakekurssit ovat mielestäni liian kalliita. Tässäkin tukeudun pitkään sijoitushorisonttiin.  Kunhan tarpeeksi kauan odotan, jossain vaiheessa jonkun hyvän yhtiön kurssi laskee siedettävälle tasolle. Pitkä sijoitushorisontti opettaa kärsivällisyyteen.