Trumpin valinnan piti olla osakemarkkinoille myrkkyä. Sitä se olikin noin kuusi tuntia mutta tulkinta muuttui, kun kaikki vaalilupaukset katsottiinkin olevan vaan suurta läppää. Nyt kun Yhdysvaltojen vaalien aiheuttamasta kohinasta on selvitty, niin palattiin takaisin lähtöruutuun. Osakemarkkinoiden tilaa voisi luennehtia 1. maailmansodasta tutulla termillä ”ei kenenkään maa”. Osakkeiden suurempi nousu vaatisi yleisesti yhtiöiden kannattavuuden parantumista, mitä ei ole näköpiirissä. Toisaalta keskuspankkien ultrakeveä rahapolitiikka sekä sijoittajien mittavat kassabufferit estävät kurssien merkittävän laskun.
Voiko tämä tilanne jatkua loputtomiin? Tähän liittyen Bloombergillä oli mielenkiintoinen haastattelu, joka osui silmääni. Ensimmäisen havainto oli, että keskuspankkien tuen loppuminen seuraavan 6-12 kuukauden aikana laukaisee korjausliikkeen. Uskon kyllä, että markkinaromahdus on jossain vaiheessa väistämättä tulossa mutta sen ajankohta saattaa olla hyvinkin vuosien päästä. Toinen teema haastattelussa oli se, että valuutat ovat ainoa omaisuusluokka, joka ei ole manipuloitu. Tällä viitataan siihen, että keskuspankkien määrällinen elvytys on inflatoinut bondien ja osakkeiden hinnat. Näiden tuotto-oletus ei vastaa enää todellista riskiä.
Miten tässä asemasotatilanteessa pitäisi toimia? Yksi vaihtoehto olisi lyhyeksi myynti. Tätä en kuitenkan uskalla toteuttaa, sillä strategiassa ajoituksessa onnistuminen on äärimmäisen vaikeaa. Trumpin valinta osoitti, että investointiteesissä oikeassa oleminen ei aina takaa menestystä (tapahtuman olisi pitänyt romahduttaa osakemarkkinan). Toinen vaihtoehto on sijoituskassan kasvattaminen. Tämän osalta olen jo vähän ylivarautunut korjausliikkeeseen, sillä kassan osuus salkusta on kasvanut melko suureksi. Tulevat säästöt voin käyttää uusiin ostoksiin, ja silti kassan paino pysyy merkittävänä. Ongelmana on vaan se, että nykyisin kassalle ei saa mitään tuottoa. Tähän oma vähäriskinen ratkaisuni on valuuttakauppa eli vaihdella kassaani eri valuutoissa edestakaisin ja sitä kautta tehdä pientä tulosta.
Ajatus valuuttakauppastrategiassa lähti siitä, että valuuttamarkkinoita on vaikeampi manipuloida. Valuutan arvohan on suhteellista. Euron pitää vahvistua, jos Ruotsin kruunu heikkenee. Sinänsä hienoa Ruotsin vientiteollisuudelle mutta kuluttajien ostovoima heikkenee tuontitavaran kallistumisen takia. Kruunu ei voi pysyä heikkona pitkään, vaan valuuttakurssi palautuu luonnolliseen tilaansa ennen pitkään. Tämä ainakin mean reversion stratagiassa oletuksena.
Strategian valintaan vaikutti lisäksi se, että IB:ssä menee 10 dollaria kuussa joka tapauksessa välityspalkkiota, minkä vuoksi toteuttaminen on kustannustehokasta (10 dollarilla pystyy tekemään noin viisi valuuttakauppaa kuukaudessa). Lisäksi mahdolliset voitot 500 euroon asti ovat verovapaita. Tämä raja tuskin tulee ylittymään omalla kohdallani.
”Pienet valuuttakurssivoitot ovat verovapaita
Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saamat valuuttakurssivoitot ovat verovapaita, jos kurssivoitot ovat vuodessa enintään 500 euroa ja jos ne eivät liity tulonhankkimistoimintaan (TVL 53 § 8 kohta).”
Toisaalta jos näkemys menee pieleen, niin tappioni pysyvät hyvin rajallisina, kun strategiassa ei käytetä vipua. Valuuttakauppa istuu hyvin myös sijoitusstrategiaani, kun yritän rakentaa globaalia salkkua. Valuutan vaihdon joutuu joka tapauksessa tekemään, niin on kiva edes yrittää optimoida vaihtohetkeä. Lopuksi valuuttateorian opettelu on sinänsä mielenkiintoista. Bloombergin uutislegenda Tom Keene on koonnut joitain teoksia, josta ainakin Sam Y. Crossin vanhan kirjan sai ladattua ilmaiseksi.