James Montier mukaan sijoittajan tulisi keskittyä sijoitusprosessin eikä lopputulokseen (kohta III The Philosophy of value ja luku 16 Process not Outcomes). Sijoituksen tuottoa on turha murehtia, sillä emme pysty kuitenkaan siihen lopulta itse vaikuttamaan. Mitä pystymme kontrolloimaan on sijoitusprosessi, johon myös jokaisen sijoittajan tulisi keskittyä, sillä se johtaa parempien sijoituspäätösten tekemiseen.

Itse olen herra Montierin kanssa samaa mieltä. Itse olen tehnyt paskimmat päätökset juuri hetken mielijohteesta. Erityisesti oman prosessini kohtien Tarkempi Analyysi ja Seuranta skippaaminen on johtanut suuriin tappioihin. Olen myös huomannut, että hyvien yhtiöiden kohdalla ei edes vituta niin paljon, vaikka kurssit laskevat, sillä se tarjoaa lisäoston mahdollisuuden.

Kuitenkin Montierin ei juuri tarjoa konretiaa siihen, millainen sijoitusprosessin tulisi olla. Tätä varten olen pyrkinyt luomaan oman sijoitusprosessini, jota pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin. Käyttämäni sijoitusprosessini on kuvattu yllä ja se voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

• IDEA:Sijoitusidean keksiminen ei ole helppoa. Netistä löytyy erinäisiä osakeskreenereitä (esim. www.finviz.com), blogeja sun muita sivustoja (www.stockspinoffs.com, www.gurufocus.com, seekingalpha.com), mistä ideoita voi poimia. Idean voi myös ”varastaa” seuraamalla gurun salkkua tai Morningstar parhaiten luokiteltujen salkkujen sisältöä. Omasta osakken valintakriteeristöstä yksityiskohtaisempi kirjoitus löytyy täältä. Jos hyvä ostoidea on löytynyt, mielestäni on järkevää vähän aikaa seurailla yhtiötä. Lähinnä mitä siitä keskustellaan (esim. Kauppalehden foorumeissa ei vaan itse lueskelen Seeking Alphaa) ja mitä pörssitiedotteita yhtiöstä putkahtelee.

• TARKEMPI ANALYYSI: Käyttämästäni osakeanalyysista olen kirjoittanut oman luvun.

• KAUPANTEKO: Seth Klarmanin mukaan tärkein asia kaupankäynnissä on kehittää järkevä reagointitapa osakekurssin heilahteluille. Sijoittajan täytyy oppia vastustamaan pelkoa tai suoranaista paniikkia markkinoiden laskiessa sekä ahneitta tai liikaa intoilua markkinoiden noustessa. Kaupanteon päätäntäprosessi on näennäisesti yksinkertainen, joko ostaa (lisätä vanhaa positiota tai avata kokonaan uusi positio) tai myydä kokonaan tai osittain olemassa oleva positio (lyhyeksi myynti tarkastelun ulkopuolella). Käytännön tekeminen on mielestäni todella vaikeaa. Itse pyrin käyttämään teknisen analyysin jotain perussääntöjä ajoituksessa.

Ostaminen: Osakkeen ostamisen ajoittaminen on mielestäni aina vaikeaa (onko edes oikeaa ajankohtaa olemassa) ja tässä on varmasti kehityskohde itselläni. Erityisesti Smalla cap osakkeissa laitan hinnan (en ikinä osta tai myy markkinahintaan) selväsi markkinahintaa alhaisemmaksi, sillä yhtiöiden likviditeetti on yleensä pientä ja oma ostomäärä suhteessa erittäin alhainen.  Seth Klarman neuvoo, että sijoittajan ei kannata kerralla ostaa ”täyttä” posiotio (eli maksimi summaa, jolla sijoittaja voi laittaa yhteen osakkeeseen). Pikemmin aluksi kannattaa ostaa vain vajaa positio, jotta osakkeen keskihintaa pystytään laskemaan osakkeen halventuessa.  Yleensä ostan aluksi sellaisen määrän osakkeita noin puolet tai kolmasosa aiotusta positiosta. Koko riippuu siitä, mihin suuntaan osake on kehittymässä. Jos osakkeen trendi on alaspäin (näitä tilanteita pyrin välttämään), niin aloitan pienemmällä summalla ja päinvastoin.

Myyminen: Oma kokemukseni on, että ostaminen on huomattavasti helpompaa kuin myyminen. Seth Klarmanin neuvo on, että myymisen pitäisi perustua kohde osakkeen arvoon. Eli jos osakkeen hinta on noussut yli sen todellisen (”intrinsic”) arvon, on tämä todellinen myyntisignaali. Kääntäen jos yhtiön ”tarina” tai arvoajurit ovat pysyneet muuttumattomina, yhtiö pitäminen salkussa on edelleen perusteltua. Klarman ei suositteli stop-loss -toimeksiantoja tappioiden rajoittamiseksi, sillä osakkeen hinnan äkillinen lasku saattaa tarjota erinomaisen ostomahdollisuuden olettaen, että osakkeen fundamenteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kurssin noustessa myymisajankohdan ajoitus on myös vaikeaa, sillä kohoaminen yleensä perustuu yhtiön hyvään performanssiin. Itse olen yleensä myynyt, kun en ymmärrä nousun perusteita (esim. Fortumin kurssi kesällä 2014).

• SEURANTA: tämä on mielestäni kriittisin osio koko prosessissa. Milloin ostaa lisää osakkeita ja milloin myydä? Ainakin lisäostosten suhteen malttia on valttia. Itse olen kokenut, että on huomattavasti vaikeampaa ostaa lisää sellaisen yhtiön osaketta, jonka kurssi on noussut ensimmäisestä ostohetkestä kuin laskevaan kurssin osaketta. Kuitenkin Odotan mieluummin uutta kvartaaliraporttia, jonka jälkeen teen päätöksen. Toisaalta markkianadippejä (tai laskumarkkinassa helpotusralleja) tulisi hyödyntää enemmän.  Myynnissä vaikuttaa näkemykseni siitä, mihin suuntaan uskon markkinan menevän. Tämä vaikuttaa lähinnä käteisen osuuteen salkussa.