Pohdin jokin aika sitten syitä siihen, miksi kannattaa sijoittaa. Yksi keskeisimmistä perusteista oli varhaisen eläkeiän saavuttaminen vielä niin, että eläkepäivistä voisi nauttia hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Olen viime aikoina pohtinut entistä enemmän yllä olevan sivulaiseen merkitys. Mitä hyötyä on kaikesta varallisuudesta  elämän ollessa muuten kurjaa? Pitäisi siten osata myös elää merkityksellistä elämää, jonka sijoitusomaisuus tekee mahdolliseksi. Merkityksellistä elämää on onneksi moni itseäni huomattavasti viisaampi ihminen kautta ihmiskunnan historian ehtinyt jo pohtia kirjaksi asti. Heitä lukemalla pääsee siis hyvin alkuun siitä, millainen elämä on tavoittelemisen arvoista.

Kun kysytään Suomen viisaimpia henkilöitä, itselläni tulee mieleen Jari Ehrnrooth. Hänen viimeisin kirjansa esittelee hänen näkemyksensä elämän arvoista ja tehtävistä kymmenen vaatimuksen kautta. Teos oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, minkä vuoksi tein siitä itselleni “kirja-arvostelun” .

Aluksi kuitenkin asiat, joista en niin pitänyt kirjasta. Ensinnäkin kirjassa on vahvasti yhteiskunnallinen ulottuvuus mukana. Vapaa markkinatalousliberalismi on johtanut ainakin pohjoismaissa siihen, että moni ihminen on veltostunut liikaa ja olettaa kaikkien etuisuuksien kuuluvan ilman mitään vaatimuksia. Kirjan sanoma 10 vaatimuksesta kuulostaakin ilman tarkempaa perehtymistä melkein Sipilän hallituksen aktiivimallilta. Keskityn kuitenkin tässä ”kirja-arvostelussa” siihen, miten kirja puhuttelee yksilötasolla (yritän olla ajattelematta politiikkaa muutenkin mahdollisimman vähän). Tämä oli syy, miksi alun perin ostin teoksen.

Toiseksi täytyy todeta, että kirja vaatii lukijalta mielestäni paljon asian ymmärtämiseksi (paikoitellen jopa liikaakin filosofian osaamista tai muuta yleissivistystä). Rehellisesti sanottu en tajunnut täysin kaikkia kirjassa esitetty jä vaatimuksia. Esimerkiksi vaatimuksessa 9. pitäisi yhdistää kaksi yli-ihmisyyden ihannetta Nietsche ja Jeesus.  Kirjoittaja kysyykin kumpaa luet mieluummin Tolstoita vai Dan Brownia? Itse olen päässyt vasta siihen, että luen mieluummin Dan Brownia, kun katson Netflixiä. Kolmas seikka joka saattaa joitain häiritä on kirjasta esiin pursuava uskonnollisuus (minua ei).

Mielenkiintoisempaa on kertoa kirjan näkemyksistä, jotka ainakin minua puhuttelivat. Lähtökohta merkityksellisessä elämässä on mielestäni se, että on vapaus ratkaista, mihin elämänsä käyttää. Olemme siinä mielessä kaikki tasa-arvoisia, että kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Miten osaan valita oikeat asiat tehtäviksi noiden tuntien aikana? Jarin vaatimuslistassa on mielestäni tähän kysymykseen paljon annettavaa ja nostan alla niistä mielenkiintoisimmat ja oman tulkinnan kustakin vaatimuksesta

Vaatimuksia vapaalle ihmiselle

Vaatimus vapaalle ihmiselle: Pidä huoli siitä että kaikki lahjasi tulevat käyttöön ja annat parhaasi ennen kuin kuolet tarkoittaa, että sinulla on elämänmittainen mahdollisuus valmistautua tilinpäätökseen, joka paljastaa sinun arvosi ihmiskunnan jäsenenä

…  Jos olet jossakin asiassa lahjakas, jalosta kykyäsi ja tuota tuloksia, joista muutkin voivat saada iloa, nautintoa ja hyötyä.

Ajatuksen siirtäminen omalle kuolinvuoteella on klassinen tapa tarkastella, sitä miten haluisit elää nykyhetkessä. Kirjoittaminen on yksi tapa edistää tätä vaatimusta. Tavallaan myös tämä kirjoitus on osa tämän tavoitteen edistämistä.  Esimerkiksi ajattelen, että minulla on jotain annettavaa sijoittamisessa, minkä vuoksi kirjoittelen analyysejä. Ehkä niistä on jotain iloa tai jopa hyötyä muille.

Mitä minulla on tarjota kuolemaa vastaan? Työt, rakkaudet, lapset ja rohkeat teot. Muita ajattomuuteen vivahtavia alueita en elämästäni löydä. Sinä kuolet joka tapauksessa, tee jotakin rohkeaa! Siinä asian ydin.

Tee jotakin rohkeaa! Tämä on mielestäni hyvä vaatimus tai ohje elämälle (työn, rakkauden ja lasten ohella), mikä usein arjen kiireen keskellä ainakin itsellä helposti unohtuu. Sitä jää niin helposti omalle mukavuusalueelle, vaikka pitäisi vaatia itseltä uusia kokemuksia, vaikka ne vähän pelottaisivatkin.

Vaatimus vapaalle ihmiselle: Antaudu muutokselle. Luo maailmasi uudeksi jokaisena päivänä niin kuin olisit itse itsesi luoja. Tämä on oikea tapa omistaa oma elämänsä, joka on jatkuvaa muutosta.

Elämässä kannattaa vaan hyväksyä se tosiasia, että elämme jatkuvan muutoksen tilassa. Suurin muutos koskee erityisesti nopeasti etenevää teknologian kehitystä. Positiivisesti ajateltuna tämä tarjoaa valtaisia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, mitä mielestäni ei ollut vielä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Verkossa on valtaisa valikoima erinäisiä verkkokursseja. Amazonista saa ladattua yhdellä napin painaluksella kaikki ihmiskunnan merkittävimmät teokset. Asia on enemmän itsestä kiinni.

Toinen seikka, minkä kirjoittaja haluaa nostaa esiin tällä vaatimuksella, on läsnäoleminen hetkessä. Tässä yhteydessä puhutaan usein Mihaly Csikszentmihalyin lanseeraamasta flown tai optimaalisen kokemuksen tunteesta, jossa henkilö venyttää kehon tai mielen äärimmilleen saavuttaakseen jotain saavuttamisen arvoista. Jokaisella on kuitenkin vapaus luoda oma kokemuksensa ja sen, minkä kokee mielekkäänä. Kirjoittajalle se tarkoittaa vastuun ottamista kulttuurievoluutiosta ja historian presesseista.

Vaatimus vapaalle ihmiselle: Toteuta itseäsi muita varten tarkoittaa, että sinä et säästele itseäsi vaan annat itsesi ja osaamisesi muiden käyttöön, koska vain siten elämälläsi on jokin sinua suurempi tehtävä ja tarkoitus.

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut sijoittamisesta. Käytän mielestäni paljon aikaa osakemarkkinoiden seuraamiseen ja alan kirjallisuuden lueskeluun. Ennen sijoituspäätöstä kerään ostokohteesta paljon tietoa ja pyrin tekemään kattavan analyysin yhtiöstä ihan ajan kanssa. Blogin pitämisessä kantavana ajatuksenani on ollut tarjota itselleni työkalu jalostaa omaa ajatteluani sekä mahdolliselle lukijalle tarjota ideaa ja uusia tuulia omaan sijoitustoimintaan. Minulle riittää palkinnoksi se, että saa kirjoitettua omasta mielestäni laadukkaan kirjoituksen.

Mutta luovan työn lopputarkoituksena on teos, joka löytää vastaanottajan ja siten laajentaa tekijän olemassaoloa, lisää hänen vaikutusvaltaansa, antaa hänen panoksensa yleiseen kulttuurikehitykseen – hän siis tekee työnsä ja toteuttaa itseään ei itseä vaan ihmiskuntaa varten.

Oman panoksen antaminen kulttuurikehitykselle on mielestäni oiva syy opiskella uutta ja kehittyä, vaikka teosta ei tekisikään. Maailmasta tulisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset viitsivät enemmän sivistää itseään historian, filosofian, talouden tai vaikka luonnon saralla. Lukeminen on melko halpa harrastus. Koen että itsensä sivistäminen ei ole vaan minua varten, vaan myös koko perhettäni. Melkoinen motivaation lähde opiskelulle. Tähän liittyen The Lessons of History -kirjasta jäi mieleen soimaan teoksen päättävä lause, joka tuntuu tähän kohtaan osuvalta.

If a man is fortunate he will, before he dies, gather up as much as he can of his civilized heritage and transmit it to his children. – Will Durant and Ariel Durant

Vaatimus vapaalle ihmisille: Keskity aktiivisiin (kuten urheilu ja seksi vs. passiiviset kuten ruoka ja päihteet) nautintoihin jotka vahvistavat kehoa ja mieltä tarkoittaa, että sinä teet nautinnoistasi voimistumisen lähteen …

Haastava liikunta on välttämätöntä, koska vain fyysinen ponnistelu todella jalostaa ihmisen suhdetta omaan luonnolliseen ihmisyyteen.

Vähän kuulee puhuttavan siitä, mikä merkitys mielelle on itsensä haastamisessa urheilun kautta. Tässä voi palata taas yllä mainittuun Flown-kokemukseen. Maratoneja harrasteena erityisesti tämä luku puhutteli minua. Toki eihän tämä mikään uusi ohje ole. Jo Socrateksenkin sanottiin opettaneen, miten fyysisen urheilu vaikuttaa positiivisesti mielen toimintaa. Itseäni kiehtoo Jari Ehrnroothin kurinalainen elämäntyyli, joka syntyy itsensä haastamisesta.

Vaatimus vapaalle ihmiselle: Sinä olet itse harkinnut ja valinnut omat arvosi, joihin perustat elämän ratkaisusi ja poliittiset mielipiteesi. Samalla se tarkoittaa: Älä pidä muita arvojohtajia.

Mielestäni tämä on yksi kirjan tärkeimmistä teemoista. Pitäisi pystyä viettämään omien arvojen mukaista elämää, eikä sen mukaista mitä toiset tekevät tai näkyään melkein tyrkyttävät. Jari neuvoo meitä harkitsemaan kaikki elämänfilosofiset perusteet itsenäisesti. Tämä vaatii vaivannäköä. Jotta voi löytää sen oman juttunsa, pitäisi jaksaa tutustua eri vaihtoehtoihin ja hankkia erilaisia kokemuksia.

Jokaisella meistä on omat ainutkertaiset kokemuksemme elämästä, minkä vuoksi arvot eivät voi olla täysin samoja. Jari neuvookin että mitä enemmän ja perustavimmin olette eri mieltä, sitä tärkeämpää on kunnioittaa vastustajaa.  Jotenkin nykyään tämä tuntuu monilta unohtuvan.

Lopuksi

Vaikka Jari Ehrnroothin kirja on haastavaa luettavaa välillä ylittäen oman ymmärryskykyni, oli se mielestäni lukemisen arvoinen. Uskon siihen, että onnellisuus kumpuaa osin juuri itsensä monipuolisesta haastamisesta ja muutenkin hyveellisestä elämästä. Tähän teos tarjoaa mielenkiintoista näkökulmaa.