Luin taannoin mielenkiintoisen kirjan – Rich Dad Poor Dad, joka käsittelee paljon taloudellisesta riippumattomuutta amerikkalaisesta näkökulmasta. Jonkin version kirjasta pystyy lataamaan ilmaiseksi, kun kirjoittaa googleen ”rich dad poor dad pdf”. Lukemassani ilmaisversiossa sai vielä hyvät alleviivaukset kaupan päälle. Jos haluaa varmasti lukea kaikki sivut, niin Amazonista saa myös tilattua. Teos on sikäli ajankohtainen, että Donald Trump on ylistänyt kirjaa. Kirjoittaja ja Trump ovat Wikipedian mukaan jopa tehneet kirjallista yhteistyötä. Tiiviit välit eivät yllätä, kun kirjassa verotus nähdään kovin negatiivisena asiana.
Rich Dad Poor Dad kertoo nimensä mukaisesti kahdesta isästä. Köyhä on kirjan tekijän Robert Kiyosakin biologinen opettaja isä ja Rikas on hänen kaverinsa Miken yrittäjä isä. Kirja lähtee liikkeelle siitä, kun ”viisas” yrittäjä isä ottaa koulutettavakseen 9-vuotiaat Robertin ja Miken. Rikkaan isän koulimistapa on hyvin käytännönläheinen, sillä hän pistää pojat nälkäpalkalla töihin omaan liikkeeseensä. Nuori Robert tietysti tuskastuu hyvin nopeasti ja on valmis pistämään hanskat tiskiin, kun Rikas isä vihdoin suostuu tapaamaan hänet. Isä kuuntelee rauhassa aikansa Robertin valitusta, siitä kuinka hän sortaa työntekijää ja on ahne. Tähän Rikas isä toteaa, että kuulostat kuin suurin osa hänen työntekijöistään. Tervetuloa oikeaan elämään, jota suurin osa ihmisistä viettää.
Isän opetus on, että parempi ymmärtää jo 9-vuotiaana, että ei kannatta valittaa työelämästä ja syyttää pomoa huonosta palkasta, vaan tehdä asialle ITSE jotain! Päästään kirjan keskeiseen viestiin. Köyhät ja keskiluokka tekevät työtä rahan takia (work for money) mutta rikkaat ihmiset antavat rahan tehdä työn heidän puolestaan (money work for them). Käytännössä rikas ihminen on taloudellisesti riippumaton, sillä hänen ei tarvitse tehdä työtä rahan takia. Sen sijaan ne jotka tekevät työtä rahan takia antavat vallan työnantajalle.
Kirja tarjoaa selkeitä ohjeita rikkaaksi pääsemiseksi
Rikkaalla isällä oli periaatteessa yksinkertainen neuvo varallisuuden kasvattamiseksi
Tulot > Menot
Omaisuus > Velat
Vertailun vuoksi Köyhän isän maailma on seuraava:
Tulot = Menot
Omaisuus < Velat
Yksinkertaiset yhtälöt selittävät hyvin, miksi tuloerot kasvavat. Rikkailla yhtälö toimii niin, että tulot kerryttävät omaisuutta, joka luo enemmän tuloja ja lumipallo alkaa kasvaa… Köyhillä yhtälö toimii päinvastoin. Tulot asettavat aina korkeintaan menojen tasolle, eikä omaisuutta kerry. Mahdolliset menoylitykset paikataan velkaantumalla lisää, mikä kasvattaa entisestään kuluja.
Rikkaaksi pääsemisessä tärkeintä on keskittyä omaisuuden (tarkemmin tuloja kerryttävän omaisuuden) kasvattamiseen. Tämä ei ole helppo, siksi kuluja pitää yrittää minimoida ja velkaa välttää.
Kirjoittajan mukaan oma liiketoiminta on rikkaaksi pääsemisessä keskeistä. Vaikka tekisit tavallista palkkatyötä, on oman liiketoiminnan pyörittäminen siinä sivussa tärkeää. Oma business eroaa normaalista päivätyöstä siinä, että ensin mainittu liittyy Omaisuuteen, kun taas palkkatyöstä saat tuloja menoja varten. Esimerkiksi kirjoittaja aloitti tekemällä kiinteistösijoituksia oman työnsä ohessa ja myöhemmin hän alkoi sijoittaa pieniin yhtiöihin.
Kirjoittaja suosittelee kasvattamaan laaja-alaista taloudellista älykkyyttä ainakin neljällä osa-alueella.
- Kirjanpito. Kyky lukea ja ymmärtää tilinpäätöksiä ja tunnistaa kunkin yhtiön tai liiketoiminnan vahvuudet ja heikkoudet.
- Markkinat. Markkinoiden toimintalogiikan ymmärtäminen (kysyntä/tarjonta).
- Sijoittaminen. Kyky löytää hyviä sijoituskohteita.
- Laki. Kyky ymmärtää miten laillisesti pystyy minimoimaan verojen maksun. Verojen minimoimiseksi kirjoittaja suosittelee oman yrityksen perustamista. Omalla firmalla pystyy tekemään erilaisia verosäästöjä, kuten oman auton ostaminen yhtiön nimiin.
Kaikki on lopulta itsestä kiinni. Itsekuri ja itsehillintä, kuten armeijassa luutnantilla oli tapana sanoa. Koulussa ei juuri opeta taloudellista älykkyyttä, vaan kaikki yllämainitun opettelu on oman aktiivisuuden varassa. Rikas isä antaa yksinkertaisen neuvon säästämisen aloittamiseksi. Kuukausittaisesta palkasta laitetaan aina ensiksi syrjään rahaa omaisuuteen, joka kerryttää tuloa jatkossa. Vasta tämän jälkeen aletaan miettiä, mihin menoihin palkkaa käytetään. Niukkuus pakottaa tunnistamaan vain tarpeelliset menot. En kuitenkaan suosittele kirjan neuvoa eräännyttää verojen maksaminen.
Kritiikki
Kirjoittaa kyseenalaista perinteisen menestymisen reseptin, jonka mukaan opiskelun, valmistumisen hyvin arvosanoin ja kovan työn avulla pääsee kovapalkkaiseen ammattiin. Kirjoittaja olettaa, että ahkerakin palkkatyötä tekevä kuluttaa automaattisesti kaiken, koska ei muusta tiedä. Ahkeruus palkitaan joskus palkan korotuksella, mikä johtaa suurempaan kulutukseen (hankitaan aina vain hienompaa autoa ja isompaa asuntoa). Näin oravanpyörä on valmis. Näkemys on mielestäni varsin amerikkalainen ja kulutuskeskeinen. Kyse on ehkä enemmän oman talouden ymmärtämisestä, eikä tällä ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
Amerikkalaisuus paistaa kirjassa läpi. Verot nähdään samana asiana kuin normaali kulutus. Niitä tulisi kaikin keinoin vältellä. Kirjoittaja suosittelee lakipykälien opettelua ja oman firman perustamista, jotta veroja tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän. Kuulostaa kyllä Trumpilta. Suomalaisittain ajattelen, että veroilla saadaan myös jotain hyvääkin kuten ilmainen koulutus ja pienemmät tuloerot.
Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1997. Kirjan esittämissä ideoissa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kirjoittaja suosittelee panostamaan hyvään meklariin. Nykyään tämä kuulostaa vähän hassulta, kun osakkeiden välityspalkkiot ovat murto-osa 2000-luvun alun tasosta. En myöskään ostanut ideaa siitä, että kannattaa ostaa vain markkina-arvoltaan alhaisia osakkeita tai logiikkaa, miksi asunnon ostaminen ei kannatta (remontit yms. ovat pelkkää kustannusta (liability)). Itse laittaisin asunnon enemmän asset-puolelle omassa taseessani, sillä lainalyhennykset saa takaisin asuntoa myydessä.
Lopuksi omia ajatuksia kirjasta
Vanhasta iästään huolimatta teoksen sanoma on vielä tärkeä. Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten kirjoitus siitä, kuinka nykyään nuoret ovat kovin ylivelkaantuneita. Liekö syy siinä, että taloudellista älykkyyttä ei juuri opeteta koulussa. Pitäisikö koulutusjärjestelmän antaa tähän vahvempi sysäys? Ainakaan sijoittamista ei juuri opeteta missään. Tyyppillinen tie (itseni mukaan lukuen) on kulkea erehdyksen ja siitä oppimisen kautta ennen kuin järkevä sijoitusstrategia alkaa kirjastua.
Pidän kirjan sanomasta, joka lähtee omaisuuden kartuttamisesti. Tämä sopii hyvin ajatukseen, että osinkosijoittaminen on lopulta se oikea. Erityisesti idea siitä, että joka kuukausi palkasta laitetaan heti sivuun omaisuuspuolelle tulevaa kassavirtaa kerryttämään, on toteuttamisen arvoinen. Pitäisi olla vaan riittävän kurinalainen. Dividendguy puhuu systemaattisesta investointisuunnitelmasta. Ajatus on systemaattisesti investoida joka kuukausi tietty summa. Itse pitäydyn kuitenkin toistaiseksi omassa VIX-tunnuslukuun perustuvassa strategiassa.
Kirjassa suositellaan vahvasti oman yrityksen perustamista. Itselläkin viimeisenä suurena tavoitteena jossain kaukana tulevaisuudessa on perustaa oma sijoitusyhtiö, johon olen keskittänyt varojeni hallinnoinnin. Tämä vaatii vähän kypsyttelyä…
“Suomalaisittain ajattelen, että veroilla saadaan myös jotain hyvääkin kuten ilmainen koulutus ja pienemmät tuloerot”
Miten pienet tuloerot ovat hyvästä? Pitäisikö niistä päästä kokonaan eroon?
Parempi yhteiskunta on se, jossa tuloerot eivät ole kohtuuttoman suuria. Tämä (ainakin minusta ja monen taloustieteilijän näkökulmasta) mahdollistaa sellaiset suomalaisille itsestäänselvyydet, kuten sosiaalisen liikkuvuuden yhteiskuntaluokkien välillä, yhteiskuntarauhan ja poliittisen vakauden.
Tuloeroista tuskin kukaan haluaa kokonaan eroon. Tällaista utopiaa kokeiltiin 1900-luvulla huonolla menestyksellä. Ilman ponnistelun ja/tai riskin tuomaa kannustinpalkkiota ei tapahdu edistystä.
Kiyosakin kirja on mielenkiintoinen. Itsellä se jäi kesken, tunnustan. Voi johtua siitä, että siinä vaiheessa nuo vaurastumisen perusfundamentit olivat jo tiedossa, ja kirjassa on kieltämättä monen suomalaisen vieroksumaa amerikkalaista, melko paatoksellista menestysfilosofiaa.
Kiitos, samaa ajattelin tuloeroista. Työkaverin suosituksesta lukasin kirjan. Sen ajatukset ovat enemmän inspiraationlähde omalle tekemiselle.
Sama kirja löytyy suomeksi käännettynä. Tsekkaa paikallinen kirjasto.
Kiyosaki ja Trump ovat tehneet yhdessä kirjan joka on suomennettu nimellä “Rikastu”. Löytyy myös paikallisista kirjastoista.
Sun kirjoituksen innoittamana googletin “Robert Kiyosaki” ja löysin hänen muutamia luentovideoita youtubesta. Taloudellinen riippumattomuus on mahdollista, vaikka hänelle jaettiin elämän alkuun aika paskat kortit. Roban yleisölle heittämät ajatukset laittoivat ainakin mulla pienet rattaat pyörimään yläkerrassa. Ainakin mulle akateeminen ura ei ole “se juttu”, kuten ei myöskään ollut Robertille. Olisin lainannut kirjan, mutta ei löytynyt mun lähikirjastosta. Pitää ostaa vuoden päästä kun saa 40 eur osinkoja.
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista!
Nykyään kai yliopistoissa opetettava materiaali löytyy pitkälti verkosta ilmaiseksi. Itsestä kiinni jaksaako näitä opiskella. Akateeminen tutkinto on todistus siitä, että on nämä kurssit käynyt. Sitä kautta pääsylippu “fiksumpiin” hommiin. Akateeminen tutkinto ei kuitenkaan takaa osaamista, joka voi olla yhtä hyvin parempi itsensä omatoimisesti kouluttaneella.
Omalta kohdalta juna meni jo ajat sitten ohi. Siihen aikaan ei ollut hienoja verkkokursseja tai blogeja, joita seuraamalla olisi saanut hyviä ideoita. En tiedä valitsisinko enää akateemista polkua, jos saisin valita uudestaan. Nyt kiehtoo ajatus siitä, että voisi tehdä erilaisia töitä / yrittää ja säästää rahaa osakkeisiin yms, jotka generoi lisää vaurautta.
Jos et jaksa odottaa osinkoja, kirja löytyi googlella pdf-muotoisena.