Päivitin viimelokakuussa sijoitusstrategiaani. Tavoitteenani on yksinkertaisesti saada kohtalaista osinkotuottoa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Yhtenä keinona tämän tavoitteen pääsemiseksi on hajauttaa salkkua globaalisti. Vuoden viimeisin kuukauden kunniaksi tein laskelman siitä, miten hyvin nykyinen salkkuni tuottaa osinkoa per kuukausi. Samalla sain vähän käsitystä siitä, miten hyvin osinkovirta on hajautunut valuutoittain. Osinkotaulukon avulla pystyn myös paremmin kohdistamaan seuraavat osakeostokseni, jotta kussakin valuutassa osinkovirta olisi tehokkaammin hajautunut.
Vaikka salkkuni on vielä kovin pieni ja osinkovirta on ohutta, jostain on aina pakko aloittaa. 11 osakkeen taulu on nyt ensimmäinen askel. Ajattelin jatkossa päivitellä osinkotaulukkoa, jahka salkun osakkeiden lukumäärä kasvaa riittävästi. Tulee edes jonkinlainen tunne, että sijoitustoimintani menee eteenpäin.
Tulokset
Tällä hetkellä osinkotauluni näyttää, että osinkovirtani olisi noin 477 euroa vuodessa olettaen, että nykyinen salkkuni olisi ollut hankittuna 1.1. käännettynä 4.12. valuuttakurssein. Todellisuudessa IB-tilini näyttää, että olen saanut osinkoja 321 euroa. Pro forma -laskelma antaa mielestäni paremman kuvan, sillä se helpottaa eri ajankohtien välistä ja on yksinkertaisempi rakentaa.
Parannettavaa löytyy ainakin siinä, että euromääräisten osinkojen paino on alhaisempi kuin mitä haluasian. Lisäksi tietyillä kuukausilla osinkovirta vaikuttaa turhan ohuelta.
Mielenkiintoinen taulukko. Minulla on myös hieman samankaltainen strategia – tosin agressiivempi. Tavoitteeni on saada voimakasta osinkotuloa joka kuukausi ja suhtautua melko välinpitämättömästi kurssien liikuntaan ylös tai alas. Viimeinen sääntöni perustuu tosiseikkaan, että jos sijoitusaikani on vuosikymmenen, niin alas menoja ja ylösmenoja tapahtuu säännöllisesti ja niiltä ei voi missään tapauksessa välttyä. Tosin myönnän, että pyrin ostamaan osakkeita, joiden kurssi pysyy vakaana tai ovat ehkä nousussa tulevaisuudessa tai joiden osakehinta on romahtanut roimasti verrattuna siihen, mitä yhtiön todellinen tulevaisuus on. Esimerkkinä viimeisestä heitän Seagaten, jonka osinko yiedl oli 7,5% ennen joulua 2017. Melko epäilyttävää, että Nasdaqin päälistalla olisi noin korkealla oleva osinko – ostin saman tien enkä ole katunut.
Salkkuni tulot perustuvat oikeastaan kokonaan kuukausi osinkolle. Toisinaan myyn jotain kevyesti ulos, mutta yritän pitää kuukautisen rahavirtani muistuttamassa esim. vuokratuloja mahdollisemman tarkoin. Olen havainnut, että kun keskittää sijoittamisen osakkeisiin, joilla on ostohetkellä korkea osinko, joiden kurssit ovat menneet alas ja joiden kurssien syöksy on tasoittunut, niin varsinainen osakkeisiin sijoitettu rahamäärä pysyy aika stabiilina.
Annan esimerkin. Salkussani on huomattava määrä amerikkalaisia pienyrityksiä ja reittejä, jotka ovat monille tuiki tuntemattomia. Eilen Nasdaq100 tipahti miinukselle ja samoin teki varsinainen pääindeksi vähän. Salkkuni yhdysvaltalaiset osakkeet vetivät aivan päin vastaiseen suuntaan.
Olen sitä mieltä ettäajatus kurssien romahtamisesta on pahasti fiksasoitunut indeksien tujottamiseen. Kurssit voivat romahtaa suuressa mittaakaavassa, mutta osakemittakaavassa voi kulku olla aivan päinvastaista. Ja myös noususuhdanteessa. Osinkot sen sijaan pysyvät aika stabileina, mikäli on varmistanut osinkovirran riittävällä määrällä osakkeita ja riittäävällä määrällä eri yhtiöitä – en ole niitä jotka uskovat 15 yhtiön olevan maksimi – uskon niitä, jotka sanovat riskin pienenevän yli 55 yhtiöllä (koska olen riskisijoittaja, niin haluan silti vähän laskea riskiäni, joka myös ristiriidassa kurssivälinpitämättömyys väitteen kanssa).
Itse en usko millään tavalla ns. arvoyritys satuun – uskon siihen että rahavirta pitää osinkopuolella olla riittävän iso heti paikalla. Ainoa sääntöni on: Älä osta konkurssiin menevää yritystä, ja jos kuitenkin ostat, niin ole varma, että saat siitävän riittävän ison osinkovirran ennen kuin luukut laitetaan kiinni.
Ja perussääntöni: Suomalaisiin osakkeisiin ei kannata juuri sijoittaa. Surkeat osinkotulot ja osingon maksu kerran vuodessa keväällä. Huhtamäkeä ja altiaa omistan, koska niiden omistaminen tuntuu kivalta 🙂
“Olen sitä mieltä ettäajatus kurssien romahtamisesta on pahasti fiksasoitunut indeksien tujottamiseen. Kurssit voivat romahtaa suuressa mittaakaavassa, mutta osakemittakaavassa voi kulku olla aivan päinvastaista. Ja myös noususuhdanteessa. Osinkot sen sijaan pysyvät aika stabileina, mikäli on varmistanut osinkovirran riittävällä määrällä osakkeita ja riittäävällä määrällä eri yhtiöitä”
Monessa kohdin täsmälleen samoin ajatuksin. Yksi asia eroaa. Edes hajauttamlla on vaikea saada tasaista osinkoa ja korkea osinkotuottoa olettaen, että salkussa on muuta kuin REIT/Telecom/Utility tai vastaavia osakkeita (tällöin tietysti ei niin hyvä hajautus). Pois lukien noi sektorit yhtiön korkeaan osinkotuottoon on yleensä joku hyvä syy ts. jonkun asian takia kurssi on laskunut, mikä on parantanut osinkotuottoa. Itse karsastan vähän tälläisia yhtiöitä, sillä osingon leikkaus on melko todennäköistä -> ei siis stabiilia osinkotuottoa. Mulla tulee mieleen negatiivisesti Teva, Kinder Morgan tai GE, jotka leikkaisvat rankasti osinkoa. Toki menestystarinoita on myös varmasti.
Sijoittaminen on lopulta peiliin katsomista ja kukin valitkoon omaan mielenlaatuun sopivan strategian. Itse olen sen verran riskinkaihtaja, että oma osinkotuotto-%:n tavoite on huomattavasti maltillisempi.