Nyt on se aika vuodesta, kun yritykset valmistautuvat miettimään strategiaansa ensi vuodelle. Miksi en tekisi samoin myös oman sijoitusstrategiani suhteen? Sijoitusympäristö on muuttunut tosi nopeasti siitä, kun viimeksi päivitin omaa strategiaani. Esimerkiksi Economist julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen osakekuplan todennäköisyydestä. Tältä osin vanhan strategian toteuttaminen ei enää tunnu onnistuvan ja strategiaa pitää päivittää.
“The man who has anticipated the coming of troubles takes away their power when they arrive.” — Seneca
Sijoitusstrategiani lähtee ajatuksesta, että osakemarkkinoilla nähdään mittava kurssilasku mutta sen ajoitusta on mahdoton ennustaa. Onhan Australiassa menty 25 vuotta ilman taantumaa, joten haluan tehdä sijoituksia myös kurssien noustessa. Strategiassa mahdolliseen kurssilaskuun pyrin varautumaan
- ostamalla pääasiassa defensiivisellä toimialla olevia yhtiöitä
- ostamalla turvallista osinkoa maksavia yhtiöitä
- ostamalla alhaisen betan (selvästi alle 1) omaavia yhtiöitä
- hajauttamalla salkkua globaalisti
- pitämällä käteispositiota merkittävänä
Toinen seuraus kurssinoususta on se, että vallitsevassa markkinatilanteessa edes kohtuullisesti hinnoiteltuja pieniä laatuyhtiöitä on todella vaikea löytää. Aikaisemmin ajattelin, että salkussa olisi suhteellisesti enemmän pieniä arvoyhtiöitä kuin osinkoyhtiöitä. Tätä strategiaa on ollut kuitenkin vaikea, ellei mahdoton, toteuttaa. Strategiaa päivitän siltä osin, että salkusta
- 2/3 (aiemmin 1/3) olisi hyvää osinkoa maksavia osakkeita (dividend investing)
- 1/3 (aiemmin 2/3) olisi pieniä arvoyhtiöitä (small cap value), joiden tuotto perustuisi sekä arvon parantumiseen osakekurssin nousun kautta että kohtuulliseen osinkoon.
Strategian tavoitteena on saada kohtalaista osinkotuottoa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa mutta samalla mahdollistaa salkun arvon kasvattaminen. Oletus on, että salkun riskiprofiili on selvästi indeksiä alhaisempi. Tämän pitäisi johtaa siihen, että nousussa häviän indeksille mutta laskussa voitan indeksin.
Hyvää ja kasvavaa osinkoa maksavat yhtiöt (dividend investing)
Tavoitteena on hajauttaa osa sijoituksistani vakaata osinkovirtaa maksaviin yhtiöihin. Pitkään alalla toiminut ison kokoluokan yhtiö, joka kasvaa noin BKT-vauhtia sekä maksaa korkea ja säännöistä osinkovirtaa (Peter Lynchin määritelmän mukaisesti Slow Grower). Pyrin löytämään yhtiöitä, joiden osinko on pitkään kasvanut tasaisesti ja niiden osinkotuotto ylittää yli 4%. Lisäksi vaatimuksena on se, että uskon yhtiön liiketoiminnan jatkuvan vakaana pitkällä tähtäimellä. Tähän kategoriaan lasken kuuluvan esimerkiksi maiden johtavat teleoperaattorit.
Pienet ja kasvu-uralla olevat arvoyhtiöt (small cap ja value)
Mielestäni parhaat sijoitukseni olen toistaiseksi tehnyt small cap-value- -strategialla. Tavoitteena on löytää edullisia pienen kokoluokan laatuyhtiötä, joiden kurssissa on vielä paljon nousuvaraa. Itse määrittelen strategian komponentit seuraavasti:
Small cap: Pyrin sijoittamaa yhtiöihin, joiden markkina-arvo on Morningstarin tietokannassa määritelty small cap (tai jossain tapauksissa mid cap) yhtiöiksi. Tyypillisesti markkina-arvo on alle miljardi euroa. Määritelmää tärkeämpää on se, että yhtiötä seuraa aktiivisesti mahdollisimman vähän ja mieluiten ei yhtään analyytikkoa. Tällöin oman analyysin arvo nousee entistä tärkeämpään rooliin. Jos yhtiö on laajasti analyytikkojen seurannassa niin, edullisen mutta laadukkaan yhtiön löytäminen on todella haasteellista tai ainakin aikaikkuna halpuuteen on lyhyt. Lisäksi pienten yhtiöiden eduksi olen havainnut sen, että niiden kurssit tuntuvat seuraavan yhtiön fundamentteja paremmin (yhtiön raportoimia lukuja), kun taas isojen yhtiöiden kursseja ajavat erinäiset ”markkinoiden” oletukset tulevasta kehityksestä tai osakkeen saama suosio, mikä tekee analyyttisen arvioinnin erittäin haasteelliseksi.
Value: Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joiden arvo EV / EBITDA -kertoimella on keskimääräisesti noin 6,0x (+- 2,0x) luokkaa. Jokaista yhtiötä tulisi luonnollisesti tutkia tapauskohtaisesti ”halpuuden” arvioimiseksi. Perustelen alhaisen arvostuksen omaaviin yhtiöiden sijoittamista, sillä että niiden riskiprofiili on multippelimielessä epäsymmetrinen. On mielestäni epätodennäköisempää olettaa entuudestaan halvan yhtiön halpenevan vielä lisää, kuin se että yhtiön arvostustaso nousisi “normaalille” tasolle. Lisäksi olettaen yhtiön olevan laadukas halpamultippeli takaa sen, että yhtiön generoima kassavirta suhteessa arvoon on korkea. Vaikka arvostuskertoimessa ei tapahtuisi muutoksia, vahva kassavirta takaa arvon nousun osinkoina tai nettokassan parantumisena.